Synnytyssairaaloissa perhehuoneiden kysyntä kasvaa jatkuvasti eivätkä läheskään kaikki halukkaat saa huonetta, jossa lapsen molemmat vanhemmat voisivat asua lapsen ensimmäisten vuorokausien ajan. Lapsen syntymä myllertää elämän ja identiteetin: on ihanaa ja samalla ihmeellistä ja jopa väsyttävääkin. Ensimmäisten vuorokausien aikana on paljon opittavaa imetyksestä vaipanvaihtoon ja navan puhdistamiseen. Kaiken uuden keskellä tutustuu uuteen ihmiseen, uuteen perheenjäseneen. Ensimmäiset yöt ovat täynnä onnea, mutta myös epävarmuutta: hengittääkö vauva, miten itku rauhoitetaan, miten vauva saadaan oikein rinnalle ja imemään.
Lapsen syntyessä puolisot tarvitsevat toisiaan enemmän kuin monissa tilanteissa ja samalla lapsi tarvitsee vanhempiaan. Kuitenkin yleensä perheet hajotetaan ja toinen vanhemmista pakotetaan pois puolison ja lapsen luota. Samalla sairaalaan jäävä vanhempi pakotetaan selviämään yksin ja ilman rakkaimman tukea vuorokauden pimeimpinä hetkinä. Kotiin pakotettu vanhempi tuskin paljonkaan nukkuu, kun on erotettuna uudesta elämästä ja perheestä ja vain odottaa aamua ja paluuta sairaalaan.
Meillä oli puolisoni kanssa onni saada perhehuone pari viikkoa sitten, kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Puolisoni hoiti kaikki käytännönasiat, vaihtoi vaipat ja auttoi vauvan oikeaan asentoon rinnalle. Perhehuoneessa tukihenkilö hoitaa myös siivouksen, roskien tyhjennyksen, liinavaatteiden ja muiden vaatteiden kuljetuksen pesuun ja huolehtii kaikista mahdollisista muistakin käytännön asioista. Kätilöitä ei tarvitse työllistää esimerkiksi tuomaan juomista, mikäli sängystä nouseminen on hankalaa eikä siivouspalveluita tarvita ennen huoneen luovuttamista. Samalla molemmilla vanhemmilla on mahdollisuus elää uuden perheen jäsenen kanssa mullistava ensimmäiset hetket ja olla osa lapsen elämää kaikkina hänen ensimmäisinä tunteinaan.
Tasa-arvoinen vanhemmuus alkaa jo perhehuoneesta, jossa vastuu lapsesta on yhteinen. Samalla tunnustetaan myös molempien vanhempien oikeus ja merkitys sille, että on lapsen lähellä. Suru oli suuri osastollamme niillä, jotka eivät haaveistaan huolimatta saaneet perhehuonetta.
Pienellä remontilla saataisiin siirreltyä osastojen väliseiniä niin, että saataisiin rakennettua lisää pieniä perhehuoneita. Muutoin henkilöstökustannukset parhaimmillaan vähenevät isän hoitaessa monia hoitohenkilökunnan ja siivojan tehtävistä. Perhehuoneeseen pitäisi olla mahdollisuus kaikilla sitä haluavilla. Mikäli kuntien hyväntahtoisuus ei tähän riitä, sen voisi kirjata vaikkapa lakiin hoitotakuun tavoin.
maanantai 29. syyskuuta 2008
keskiviikko 24. syyskuuta 2008
HUS:n johtamiseen tolkkua!
HUS:n uutta strategiaa ja hallintouudistusta on muun muassa HUS:n hallituksen puheenjohtaja Aatto Prihti (HS mielipide) perustellutt sillä, että organisaatiomuutos on "välttämätön". Välttämättömyys perustuu ilmeisesti siihen, että kustannukset toistuvasti ovat ylittäneet kuntien (ali)budjetoinnin. Ensisijainen tavoite on siis budjettikuri, ei hoidon laadun parantaminen tai henkilökunnan tyytyväisyys. Kuukaan organisaatiouudistuksen kannattajista ei kuitenkaan ole pystynyt perustelemaan miten voidaan olettaa, että yritysmaailman opit tekisivät HUS:n toiminnasta kustannustehokkaampaa. Sitä vain pidetään itsestäänsevyytenä, ilman että väitteen tueksi olisi minkäänlaista faktatietoa, kokemusta muualta tai tutkimusnäyttöä.
Jo nykyisellään HUS:n keskeinen ja suurin yksikkö, HYKS, on pohjoismaiden kustannustehokkain yliopistosairaala (HS 13.9.2008.) Tämän vuoksi suureen organisaatiomuutokseen liittyy myös isoja riskejä, sillä on mahdollista myös että kustannustehokkuus ja hoidon laatu laskevat. Organisaatiouudistuksella ollaan myös vaarantamassa yliopisto-opetus, joka on HYKS:n vastuulla. Ylilääkärit ovat tähän asti olleet alansa johtavia asiantuntijoita ja vastanneet lääketieteen opetuksesta, tutkimuksesta sekä hoidosta. Nyt uudistuksen jälkeen akateemista pätevyyttä ja alan asiantuntijuutta ei pidetä kriteerinä entisen ylilääkärin eli uuden palvelujohtajan virkaan, vaan ainoastaan minkä tahansa alan erikoislääkärintutkinto riittää. Kuka silloin vastaa lääketieteellisestä opetuksesta? Entä tutkimuksesta? Mihin katoavat kansainväliset suhteet, joita ylilääkäreillä on? Ei voida olettaa, että nykyiset ylilääkärit hakisivat palvelujohtaja-ylilääkärin tehtävään, jossa vaatimukset ovat huomattavasti matalammat kuin heidän nykyisessä työssään. Nyt koko suomalainen lääkärien huippukoulutus on organisaatimuutoksen myötä uhattuna ja samalla tulevaisuuden terveydenhuolto ja sen laatu.
Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksessa, joka on käsittelyssä HUS:n hallituksessa nyt 22.9. on todettu, että mitään strategiaan perustuvaa hoito-organisaation muutoksen tarvetta tai muutoksen varsinaista syytä ei ole dokumentoitu. Siinä on myös mm. että tarkastuslautakunta on jo monena vuonna todennut, että potilaiden hoito toteutuu erinomaisesti, mutta tukipalveluissa on puutteita. Nyt kuitenkin uudistuksesa ollaan puuttumassa nimen omaan niihin rakenteisiin, jotka ovat taanneet hoidon laadun. Tarkastuslautakunnan raportissa todetaan myös, että strategian päämääräksi on asetettu "uudistuvat palvelut ja rakenteet". Raportissa huomautetaan, että tämä on keino ei päämäärä. Miksi uudistus on asetettu päämääräksi, itseisarvoksi? Tämän päivän (21.9.) Helsingin sanomissa oli HYKS:n lääkärin ja professorin mielipidekirjoitus, joka kiteytti paljon. Kannattaa myös vilkaista tarkastuslautakunnan lausunto. Siinä HUS:n hallituksen tukemaan toimintaan suhtaudutaan hyvin kriittisesti. http://asiakirjat.hus.fi/djulkaisu/cgi/DFRAME.ASP?app=3
Ongelmana ei taida olla HUS:n kustannustehokkuus, vaan pikemminkin se etteivät Helsinki ja muut Uudenmaan kunnat halua tarjota asukkaille parasta mahdollista erikoissairaanhoitoa kansainvälisten hoitosuositusten mukaisesti, edes kustannustehokkaasti tuotettuna. Ensisijaisena on säästäminen. Tätä ei uskalleta sanoa ääneen, vaan mieluummin uskotaan organisaatiomuutokseen, jonka toimivuudesta ei ole mitään takeita. HUS:n budjettiin vaikuttaa kuitenkin se, että hoidon tarve lisääntyy ja toisaalta hoidot paranevat. Potilaalle on velvollisuus antaa parasta mahdollista hoitoa eikä hoidon eväämistä saa perustella kustannussyillä. Käytännössä HUS:n talouteen saataisiin ennakoitavuutta ja hallittavuutta sillä, että budjetti olisi riittävä ja huomioisi muuttuvat kustannukset.
Jos välttämättä erkoissairaanhoidon kustannuksia halutaan leikata vastoin kansalaisten toivomuksia, olisi rehellisempää päättää priorisoinneista, eli mille potilasryhmille annetaan parasta hoitoa julkisin varoin ja mille ei anneta. Silloin olisi harkittava, mistä hoidosta tingitään ja halutaanko luppua siitä, että tarjotaan parasta mahdollista hoitoa. Keskivertohoidolla ja vain kaikkein välttämättömimmillä tutkimuksilla saataisiin varmasti paljon säästöjä, mutta sellaista toimintaa ei voi mielestäni pitää eettisenä. Hoidon laatu on kuitenkin uhattuna myös silloin, kun tehdään harkitsemattomia hallintouudistuksia fiilispohjalta ilman argumentteja muutoksen tarpeen tueksi.
Toivon ettei hoitokustannusten leikkaamista nähtäisi itseisarvona. Itseisarvo on mielestäni se, että hoito on laadukasta. Työntekijöiden motivaatio ja sitoutuminen työhönsä sekä mahdollisuus lääketieteellisesti järkevään toimintaa on hallintouudistuksessa uhattuna. Sitoutuminen työhön on yksi keskeisistä laadun varmistajista ja siten toiminnasta ja resursseista päättämistä ei voi erottaa potilaiden hoidosta. Koko HYKS:n toimintakyvyn vaarantaminen rahan säästämiseksi mutu-argumenteilla ei ole vastuullista politiikkaa.
HUS:n hallituksen pitäisi uskaltaa keskeyttää organisaatiouudistus ja pysähtyä miettimään. Koko uuden strategian tarpeellisuus olisi arvioitava uudelleen.
HUS:n hallituksen varajäsenenä jää harmillisen pitkälti ulkopuolelle tästä prosessista, kun ei pääse mukaan kokouksiin ja osallistumaan keskusteluihin.
Jo nykyisellään HUS:n keskeinen ja suurin yksikkö, HYKS, on pohjoismaiden kustannustehokkain yliopistosairaala (HS 13.9.2008.) Tämän vuoksi suureen organisaatiomuutokseen liittyy myös isoja riskejä, sillä on mahdollista myös että kustannustehokkuus ja hoidon laatu laskevat. Organisaatiouudistuksella ollaan myös vaarantamassa yliopisto-opetus, joka on HYKS:n vastuulla. Ylilääkärit ovat tähän asti olleet alansa johtavia asiantuntijoita ja vastanneet lääketieteen opetuksesta, tutkimuksesta sekä hoidosta. Nyt uudistuksen jälkeen akateemista pätevyyttä ja alan asiantuntijuutta ei pidetä kriteerinä entisen ylilääkärin eli uuden palvelujohtajan virkaan, vaan ainoastaan minkä tahansa alan erikoislääkärintutkinto riittää. Kuka silloin vastaa lääketieteellisestä opetuksesta? Entä tutkimuksesta? Mihin katoavat kansainväliset suhteet, joita ylilääkäreillä on? Ei voida olettaa, että nykyiset ylilääkärit hakisivat palvelujohtaja-ylilääkärin tehtävään, jossa vaatimukset ovat huomattavasti matalammat kuin heidän nykyisessä työssään. Nyt koko suomalainen lääkärien huippukoulutus on organisaatimuutoksen myötä uhattuna ja samalla tulevaisuuden terveydenhuolto ja sen laatu.
Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksessa, joka on käsittelyssä HUS:n hallituksessa nyt 22.9. on todettu, että mitään strategiaan perustuvaa hoito-organisaation muutoksen tarvetta tai muutoksen varsinaista syytä ei ole dokumentoitu. Siinä on myös mm. että tarkastuslautakunta on jo monena vuonna todennut, että potilaiden hoito toteutuu erinomaisesti, mutta tukipalveluissa on puutteita. Nyt kuitenkin uudistuksesa ollaan puuttumassa nimen omaan niihin rakenteisiin, jotka ovat taanneet hoidon laadun. Tarkastuslautakunnan raportissa todetaan myös, että strategian päämääräksi on asetettu "uudistuvat palvelut ja rakenteet". Raportissa huomautetaan, että tämä on keino ei päämäärä. Miksi uudistus on asetettu päämääräksi, itseisarvoksi? Tämän päivän (21.9.) Helsingin sanomissa oli HYKS:n lääkärin ja professorin mielipidekirjoitus, joka kiteytti paljon. Kannattaa myös vilkaista tarkastuslautakunnan lausunto. Siinä HUS:n hallituksen tukemaan toimintaan suhtaudutaan hyvin kriittisesti. http://asiakirjat.hus.fi/djulkaisu/cgi/DFRAME.ASP?app=3
Ongelmana ei taida olla HUS:n kustannustehokkuus, vaan pikemminkin se etteivät Helsinki ja muut Uudenmaan kunnat halua tarjota asukkaille parasta mahdollista erikoissairaanhoitoa kansainvälisten hoitosuositusten mukaisesti, edes kustannustehokkaasti tuotettuna. Ensisijaisena on säästäminen. Tätä ei uskalleta sanoa ääneen, vaan mieluummin uskotaan organisaatiomuutokseen, jonka toimivuudesta ei ole mitään takeita. HUS:n budjettiin vaikuttaa kuitenkin se, että hoidon tarve lisääntyy ja toisaalta hoidot paranevat. Potilaalle on velvollisuus antaa parasta mahdollista hoitoa eikä hoidon eväämistä saa perustella kustannussyillä. Käytännössä HUS:n talouteen saataisiin ennakoitavuutta ja hallittavuutta sillä, että budjetti olisi riittävä ja huomioisi muuttuvat kustannukset.
Jos välttämättä erkoissairaanhoidon kustannuksia halutaan leikata vastoin kansalaisten toivomuksia, olisi rehellisempää päättää priorisoinneista, eli mille potilasryhmille annetaan parasta hoitoa julkisin varoin ja mille ei anneta. Silloin olisi harkittava, mistä hoidosta tingitään ja halutaanko luppua siitä, että tarjotaan parasta mahdollista hoitoa. Keskivertohoidolla ja vain kaikkein välttämättömimmillä tutkimuksilla saataisiin varmasti paljon säästöjä, mutta sellaista toimintaa ei voi mielestäni pitää eettisenä. Hoidon laatu on kuitenkin uhattuna myös silloin, kun tehdään harkitsemattomia hallintouudistuksia fiilispohjalta ilman argumentteja muutoksen tarpeen tueksi.
Toivon ettei hoitokustannusten leikkaamista nähtäisi itseisarvona. Itseisarvo on mielestäni se, että hoito on laadukasta. Työntekijöiden motivaatio ja sitoutuminen työhönsä sekä mahdollisuus lääketieteellisesti järkevään toimintaa on hallintouudistuksessa uhattuna. Sitoutuminen työhön on yksi keskeisistä laadun varmistajista ja siten toiminnasta ja resursseista päättämistä ei voi erottaa potilaiden hoidosta. Koko HYKS:n toimintakyvyn vaarantaminen rahan säästämiseksi mutu-argumenteilla ei ole vastuullista politiikkaa.
HUS:n hallituksen pitäisi uskaltaa keskeyttää organisaatiouudistus ja pysähtyä miettimään. Koko uuden strategian tarpeellisuus olisi arvioitava uudelleen.
HUS:n hallituksen varajäsenenä jää harmillisen pitkälti ulkopuolelle tästä prosessista, kun ei pääse mukaan kokouksiin ja osallistumaan keskusteluihin.
Suomi-brändistä vielä
Pakko vielä kommentoida tätä Suomi-brändiä, joka erilaisten tutkimusten ja tilastojen perusteella muokkautuu. Tämän päivän Helsingin Sanomien (HS 24.9.08) pääkirjoituksessa todettiin, että Suomen koulut nousevat läntisten maiden kärkeen koulujen väkivaltatilastoissa. Ihmettelen todella paljon, että jostain merkillisestä syystä Suomessa ajatellaan USA:n mallin mukaisesti, että aseen säilyttäminen kotona on jollain tavalla ihmisten perusoikeus. Jos jonkun on jostain syystä välttämätöntä metsästää, asetta voisi säilyttää metsästysseuran tiloissa. Ja muuta ampumaharrastusta varten aseita voi säilyttää ampumaratojen tiloissa. Parasta olisi, että nykyisenlaajuinen tappovälineiden käyttö kuitenkin rajoitettaisiin huomattavasti pienemmäksi. Aselupien lepsua myöntämistä ei jostain syystä ole pidetty ongelmana eikä puutteellisiin luvanhakijan haastatteluihin ole puututtu. Suomessa aseen omistamista pidetään ilmeisesti jonkinlaisena perusoikeutena, jota ei liiemmin tulisi rajoittaa. Suomi onnistuikin brändäämään maata merkillisellä tavalla, kun edustajamme vastustivat (Jokelan ampumisten jälkeen!) EU:n direktiiviä, joka rajoittaa aseluvan myöntämisen alle 18-vuotiaille. Suomi vastusti direktiiviä viimeiseen asti, mutta onneksi hävisi. Todellä hävettävää, että tämä on yksi niistä asioista, joiden puolesta Suomi oli valmis pistämään paukkuja peliin EU:n neuvotteluissa.
Eilen uutisoitiin, että Suomi on EU-maiden kärjessä työpaikkakiusaamisessa. YLE:n uutisessa kerrottiin, että Suomessa neljäsosaa työntekijöistä on kiusattu työpaikalla. Suomalaisessa tavassa olla ja elää on jotain todella merkillistä. Meiltä puuttuu monissa maissa tuttu jutustelu ihmisten kesken vaikkapa kaupan kassajonossa tai työpaikan käytävällä. Varmasti monella on ollut tilanne, että töissä joku tulee vastaan ahtaalla käytävällä, mutta kävelee ohi ikään kuin ei huomaisi. Olisi ihanaa, jos ihmiset ottaisivat tietoiseksi tavoitteeksi, että joka päivä juttelisivat tai vähintäänkin hymyilisivät satunnaiselle vastaantulijalle tai työpaikan puolitutulle.
Kesällä uutisoitiin myös, että Suomi käyttää OECD-maista lähes vähiten rahaa terveydenhuoltoon. Tiukasta budjetista huolimatta hoidon laatu on onnistuttu vielä toistaiseksi pitämään huipputasolla ja terveydenhuoltomme sijoittuu vielä toistaiseksi OECD-maiden vertailussa kustannustehokkuudelta maailman kärkijoukkoon. Meillä laatu on varmasti pitkälti peräisin työntekijöiden, hoitajien ja lääkäreiden, selkänahasta. Motivoitunutta ja työhönsä sitoutunutta henkilökuntaa arvostetaan kuitenkin pelottavan vähän. HUS:n vallitseva kriisi on jo nyt heikentänyt työhön sitoutumista. Lähipiirin lääkärit ovatkin keskustelleet siitä, että mikäli heidän asiantuntemustaan ja työtään ei arvosteta ja mielipitetiä kuunnella, ei ole kiinnostusta tehdä kuin minimi ja lähteä töistä kotiin tarkalleen silloin, kun työaika virallisesti päättyy. Nykyäänhän suuri osa lääkäreistä tekee pidempää päivää kuin heidän kuuluisi tehdä eikä läheskään kaikki merkitse ylitunteja ja hae niistä korvausta. Saa nähdä, kuinka pitkään Suomi keikkuu tämän OECD- maiden vertailun kärkijoukossa. Mielenkiintoista vertailussa oli myös, että USA käyttää rahaa terveydenhuoltoon enemmän kuin mikään muu maa ja samalla hoitotulokset olivat huonommat kuin missään. Samalla maan terveydenhuoltojärjestelmä on todella epätasa-arvoinen. Maassa kuolee vuosittain noin 20 000 ihmistä sen vuoksi, että heillä ei ole varaa tarvittavaan ja parantavaan hoitoon. Eläköön yksityinen vakuutusjärjstelmä!
Eilen uutisoitiin, että Suomi on EU-maiden kärjessä työpaikkakiusaamisessa. YLE:n uutisessa kerrottiin, että Suomessa neljäsosaa työntekijöistä on kiusattu työpaikalla. Suomalaisessa tavassa olla ja elää on jotain todella merkillistä. Meiltä puuttuu monissa maissa tuttu jutustelu ihmisten kesken vaikkapa kaupan kassajonossa tai työpaikan käytävällä. Varmasti monella on ollut tilanne, että töissä joku tulee vastaan ahtaalla käytävällä, mutta kävelee ohi ikään kuin ei huomaisi. Olisi ihanaa, jos ihmiset ottaisivat tietoiseksi tavoitteeksi, että joka päivä juttelisivat tai vähintäänkin hymyilisivät satunnaiselle vastaantulijalle tai työpaikan puolitutulle.
Kesällä uutisoitiin myös, että Suomi käyttää OECD-maista lähes vähiten rahaa terveydenhuoltoon. Tiukasta budjetista huolimatta hoidon laatu on onnistuttu vielä toistaiseksi pitämään huipputasolla ja terveydenhuoltomme sijoittuu vielä toistaiseksi OECD-maiden vertailussa kustannustehokkuudelta maailman kärkijoukkoon. Meillä laatu on varmasti pitkälti peräisin työntekijöiden, hoitajien ja lääkäreiden, selkänahasta. Motivoitunutta ja työhönsä sitoutunutta henkilökuntaa arvostetaan kuitenkin pelottavan vähän. HUS:n vallitseva kriisi on jo nyt heikentänyt työhön sitoutumista. Lähipiirin lääkärit ovatkin keskustelleet siitä, että mikäli heidän asiantuntemustaan ja työtään ei arvosteta ja mielipitetiä kuunnella, ei ole kiinnostusta tehdä kuin minimi ja lähteä töistä kotiin tarkalleen silloin, kun työaika virallisesti päättyy. Nykyäänhän suuri osa lääkäreistä tekee pidempää päivää kuin heidän kuuluisi tehdä eikä läheskään kaikki merkitse ylitunteja ja hae niistä korvausta. Saa nähdä, kuinka pitkään Suomi keikkuu tämän OECD- maiden vertailun kärkijoukossa. Mielenkiintoista vertailussa oli myös, että USA käyttää rahaa terveydenhuoltoon enemmän kuin mikään muu maa ja samalla hoitotulokset olivat huonommat kuin missään. Samalla maan terveydenhuoltojärjestelmä on todella epätasa-arvoinen. Maassa kuolee vuosittain noin 20 000 ihmistä sen vuoksi, että heillä ei ole varaa tarvittavaan ja parantavaan hoitoon. Eläköön yksityinen vakuutusjärjstelmä!
tiistai 23. syyskuuta 2008
Kauhajoki ja Suomi-brändi
Kauhajoen murhenäytelmä vetää hiljaiseksi. Sanat eivät riitä.
Pelottaa myös, mitä tästä seuraa Jokelassa, jossa haavojen arpeutuminen on juuri alkanut ja nyt ne kaikki revitään jälleen auki.
Tragikoomista ja vihastuttavaa on, että Alexader Stubb on juuri perustanut miesporukan muutamalla naisella vahvistettuna pohtimaan Suomi-brändin parantamista maailmalla. Nyt Suomi on jälleen päässyt ykkösuutiseksi muun muassa BBC:llä ja CNN:llä. Harvoin BBC:n sivuilla on lähes kymmentä artikkelia, jotka liittyvät jollain tavalla Suomeen. Nyt Suomi loistaa otsikoissa maailman yhtenä asevaltaisimmista maista. Meillä on kaksi miljoonaa ampuma-asetta ja viisi miljoonaa ihmistä! Melkoista Suomen brändäystä...
Olisi syytä nämäkin brändiryhmää varten varatut rahat käyttää lasten ja nuorten mielenterveystyöhön ja ennaltaehkäisevään työhön neuvoloissa, päiväkodeissa, kouluissa ja lastensuojelussa. Prioriteetit ovat aivan metsässä. Brändiryhmän työ on naurettavaa ja täysin turhaa. Kyllä Suomi-brändi muodostuu itse juuri sellaiseksi kuin se on. Joulupukkia ja Nokiaa on tähän turha sotkea mukaan. Suomi voisi yrittää tulla kuuluisaksi hyvinvoinnilla ja oikeudenmukaisella yhteiskunnalla, jossa ihmisiä ei jätetä yksin ongelmien kanssa, vaan apua on saatavilla sitä tarvitseville.
Pelottaa myös, mitä tästä seuraa Jokelassa, jossa haavojen arpeutuminen on juuri alkanut ja nyt ne kaikki revitään jälleen auki.
Tragikoomista ja vihastuttavaa on, että Alexader Stubb on juuri perustanut miesporukan muutamalla naisella vahvistettuna pohtimaan Suomi-brändin parantamista maailmalla. Nyt Suomi on jälleen päässyt ykkösuutiseksi muun muassa BBC:llä ja CNN:llä. Harvoin BBC:n sivuilla on lähes kymmentä artikkelia, jotka liittyvät jollain tavalla Suomeen. Nyt Suomi loistaa otsikoissa maailman yhtenä asevaltaisimmista maista. Meillä on kaksi miljoonaa ampuma-asetta ja viisi miljoonaa ihmistä! Melkoista Suomen brändäystä...
Olisi syytä nämäkin brändiryhmää varten varatut rahat käyttää lasten ja nuorten mielenterveystyöhön ja ennaltaehkäisevään työhön neuvoloissa, päiväkodeissa, kouluissa ja lastensuojelussa. Prioriteetit ovat aivan metsässä. Brändiryhmän työ on naurettavaa ja täysin turhaa. Kyllä Suomi-brändi muodostuu itse juuri sellaiseksi kuin se on. Joulupukkia ja Nokiaa on tähän turha sotkea mukaan. Suomi voisi yrittää tulla kuuluisaksi hyvinvoinnilla ja oikeudenmukaisella yhteiskunnalla, jossa ihmisiä ei jätetä yksin ongelmien kanssa, vaan apua on saatavilla sitä tarvitseville.
sunnuntai 14. syyskuuta 2008
HUS:n kriisi
HUS:n hallinnon uudistus on herättänyt keskustelua ja kritiikkiä useaan
otteeseen. Helsingin Sanomissa on ollut aktiivista kirjoittelua tästä viime aikoina. Varsinkin tänään 14.9. pääkirjoituksessa kiteytettiin hyvin vallitseva tilanne ja ongelma.
HUS on nykyisellään Pohjoismaiden kustannustehokkain yliopistosairaala ja Suomen terveydenhuolto on halvinta ja lähes parasta kaikista OECD-maista. Nyt HUS ollaan mullistamassa vastoin henkilökunnan eli tärkeimpien asiantuntijoiden näkemyksiä. Suunta on todella vaarallinen ja uhkaa romuttaa laadukkaan ja tehokkaan hoidon. Toivon, että kaikki lukisivat Hesarin pääkirjoituksen sekä viime päivien kirjoitukset HUS:n kriisistä.
Hesarin pääkirjoituksessa esitettiin, että nyt olisi syytä ottaa aikalisä ja miettiä, mihin suuntaan HUS:a todella halutaan kehittää. Kannatan tätä ehdotusta lämpimästi.
HUS:n toimitusjohtaja Kari Nenonen vetoaa siihen, että hänellä on hallituksen tuki toiminnalleen. En voi uskoa, että hallituksen enemmistö olisi kuitenkaan alunperin tarkoittanut, että suuntana olisi tämänkaltainen ylhäältä ohjattu HUS:n strategian toteuttaminen, joka uhkaa hoidon laatua ja jonka seurauksena Suomen parhaat asiantuntijat uhkaavat siirtyä muualle töihin. Lääkäriliitto
vastustaa nykyistä suuntaa, samoin Tehy.
Mielestäni nyt on tarpeen pohtia, onko Nenosella todellakin hallituksen luottamus toiminalleen, kuten hän Hesarin haastattelussa ilmoittaa. Mielestäni nykyisellään ei voi olla. On mietittävä, halutaanko Nenosen antaa jatkaa tehtävässään ja mikäli annetaan, millä tavalla. Tämän hetkinen suunta olisi kuitenkin ehdottomasti puhallettava kiireesti poikki.
Aloitin nyt syksyllä HUS:n hallituksen varajäsenenä Vihreiden edustajana. Tässä on todellakin kunnallispolitiikan saralla tekemistä, että terveydenhuolto saadaan pelastettua järjettömiltä hankkeilta.
otteeseen. Helsingin Sanomissa on ollut aktiivista kirjoittelua tästä viime aikoina. Varsinkin tänään 14.9. pääkirjoituksessa kiteytettiin hyvin vallitseva tilanne ja ongelma.
HUS on nykyisellään Pohjoismaiden kustannustehokkain yliopistosairaala ja Suomen terveydenhuolto on halvinta ja lähes parasta kaikista OECD-maista. Nyt HUS ollaan mullistamassa vastoin henkilökunnan eli tärkeimpien asiantuntijoiden näkemyksiä. Suunta on todella vaarallinen ja uhkaa romuttaa laadukkaan ja tehokkaan hoidon. Toivon, että kaikki lukisivat Hesarin pääkirjoituksen sekä viime päivien kirjoitukset HUS:n kriisistä.
Hesarin pääkirjoituksessa esitettiin, että nyt olisi syytä ottaa aikalisä ja miettiä, mihin suuntaan HUS:a todella halutaan kehittää. Kannatan tätä ehdotusta lämpimästi.
HUS:n toimitusjohtaja Kari Nenonen vetoaa siihen, että hänellä on hallituksen tuki toiminnalleen. En voi uskoa, että hallituksen enemmistö olisi kuitenkaan alunperin tarkoittanut, että suuntana olisi tämänkaltainen ylhäältä ohjattu HUS:n strategian toteuttaminen, joka uhkaa hoidon laatua ja jonka seurauksena Suomen parhaat asiantuntijat uhkaavat siirtyä muualle töihin. Lääkäriliitto
vastustaa nykyistä suuntaa, samoin Tehy.
Mielestäni nyt on tarpeen pohtia, onko Nenosella todellakin hallituksen luottamus toiminalleen, kuten hän Hesarin haastattelussa ilmoittaa. Mielestäni nykyisellään ei voi olla. On mietittävä, halutaanko Nenosen antaa jatkaa tehtävässään ja mikäli annetaan, millä tavalla. Tämän hetkinen suunta olisi kuitenkin ehdottomasti puhallettava kiireesti poikki.
Aloitin nyt syksyllä HUS:n hallituksen varajäsenenä Vihreiden edustajana. Tässä on todellakin kunnallispolitiikan saralla tekemistä, että terveydenhuolto saadaan pelastettua järjettömiltä hankkeilta.
Perustin blogin
Hei,
Olen ollut kuukauden äitiyslomalla ja huomasin jo pari viikkoa sitten, että kaipaan blogia. Aikaisemmin olen tottunut siihen, että aamun Hesarin uutisia on voinut kommentoida töissä, mutta nyt aamuisin Hesarin lukemisen jälkeen kestää veilä tovin ennen kuin näkee muita ihmisiä. Siinä ajassa ehtii jo pakahduttaa ennen kuin pääsee purkamaan uutisten aiheuttamaa tuohtumusta.
Muutama vuosi sitten meillä oli kaveriporukan kanssa polittinen blogi vähän vastaavalla ajatuksella. Kirjoitimme erilaisista ajankohtaisista poliittisista teemoista välillä lyhyemmin ja välillä pidemmin. Niitä kirjoituksia voi käydä vilkaisemassa osoitteessa www.mielipide.blogspot.com
Viime viikkoina on ollut esillä muun muassa Lipposen uusi ura lobbarina. Onneksi hänet potkittiin pois eduskunnasta. Toisaalta olisi ollut mielenkiintoista, että olisiko eduskunta tarjonnut työtiloja eri alojen lobbareille. Vaikkapa Greenpeacen edustajia olisi voinut sijoittaa Lipposen kanssa samaan huoneeseen, niin olisivat voineet käydä yhdessä juttelemassa kaasuputkihankkeesta. Näin eri näkökulmat olisivat tulleet hyvin esille.
Matti Vanhasen toilailut ovat olleet jälleen surkuhupaisia. Ehdotus kehittää pääkaupunkiseutua Espoon ja Nurmijärven suunnan mukaisesti ovatkin jo herättäneet ansaitsemaansa kritiikkiä. Sekä ympäristön että kaupunkikulttuurin kannalta on täysin kestämätöntä, että jo nykyisellään on niin paljon alueita, joissa ihmiset liikkuvat autolla paikasta toiseen ja käyvät kotona vain nukkumassa. Tietenkin olisi monessa mielessä ihan hyvä, että Vanhanen hankkisi jonkin työpaikan kotinsa läheltä Nurmijärveltä ja pysyisi siellä.
Hukkajukka on analysoinut blogissaan tätä Vanhasen ehdotusta perusteellisesti osoitteessa http://peacemaker.homeip.net/blog/. Ympäristönkysymysten lisäksi ongelmallista olisi se, että ihmiset erotettaisiin niin vahvasti omaan luokkaansa. Nurmijärven ja Espoon omakotialueilla ihmisten erilaisuus ja kerroksisuus ei juurikaan näy. En haluaisi kasvattaa lapsia siten, että he eivät näkisi yhteiskunnan jäseniä, jotka ovat vailla asuntoa tai elävät ahtaasti. Omakotitaloon ei kuitenkaan ole mahdollisuutta kuin pienellä osalla ihmisistä.
HUS:n kriisi on merkittävä ongelma tällä hetkellä ja koitan kirjoittaa siitä vielä pikaisen toisen kirjoituksen.
Olen ollut kuukauden äitiyslomalla ja huomasin jo pari viikkoa sitten, että kaipaan blogia. Aikaisemmin olen tottunut siihen, että aamun Hesarin uutisia on voinut kommentoida töissä, mutta nyt aamuisin Hesarin lukemisen jälkeen kestää veilä tovin ennen kuin näkee muita ihmisiä. Siinä ajassa ehtii jo pakahduttaa ennen kuin pääsee purkamaan uutisten aiheuttamaa tuohtumusta.
Muutama vuosi sitten meillä oli kaveriporukan kanssa polittinen blogi vähän vastaavalla ajatuksella. Kirjoitimme erilaisista ajankohtaisista poliittisista teemoista välillä lyhyemmin ja välillä pidemmin. Niitä kirjoituksia voi käydä vilkaisemassa osoitteessa www.mielipide.blogspot.com
Viime viikkoina on ollut esillä muun muassa Lipposen uusi ura lobbarina. Onneksi hänet potkittiin pois eduskunnasta. Toisaalta olisi ollut mielenkiintoista, että olisiko eduskunta tarjonnut työtiloja eri alojen lobbareille. Vaikkapa Greenpeacen edustajia olisi voinut sijoittaa Lipposen kanssa samaan huoneeseen, niin olisivat voineet käydä yhdessä juttelemassa kaasuputkihankkeesta. Näin eri näkökulmat olisivat tulleet hyvin esille.
Matti Vanhasen toilailut ovat olleet jälleen surkuhupaisia. Ehdotus kehittää pääkaupunkiseutua Espoon ja Nurmijärven suunnan mukaisesti ovatkin jo herättäneet ansaitsemaansa kritiikkiä. Sekä ympäristön että kaupunkikulttuurin kannalta on täysin kestämätöntä, että jo nykyisellään on niin paljon alueita, joissa ihmiset liikkuvat autolla paikasta toiseen ja käyvät kotona vain nukkumassa. Tietenkin olisi monessa mielessä ihan hyvä, että Vanhanen hankkisi jonkin työpaikan kotinsa läheltä Nurmijärveltä ja pysyisi siellä.
Hukkajukka on analysoinut blogissaan tätä Vanhasen ehdotusta perusteellisesti osoitteessa http://peacemaker.homeip.net/blog/. Ympäristönkysymysten lisäksi ongelmallista olisi se, että ihmiset erotettaisiin niin vahvasti omaan luokkaansa. Nurmijärven ja Espoon omakotialueilla ihmisten erilaisuus ja kerroksisuus ei juurikaan näy. En haluaisi kasvattaa lapsia siten, että he eivät näkisi yhteiskunnan jäseniä, jotka ovat vailla asuntoa tai elävät ahtaasti. Omakotitaloon ei kuitenkaan ole mahdollisuutta kuin pienellä osalla ihmisistä.
HUS:n kriisi on merkittävä ongelma tällä hetkellä ja koitan kirjoittaa siitä vielä pikaisen toisen kirjoituksen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
