maanantai 24. marraskuuta 2008

Hyvin vuoksi työmatka-autoilua

Kaupunki muuttui hiljaiseksi ja pehmeäksi. Ikkunan ulkopuolella leijailee isoja hahtuvia. Kaksikuukautinen Lennimme oli aivan ihmeissään, kun aamuiseen tapaansa katseli sylissä ikkunasta ulos. Suu jäi auki, kasvoilla hölmistynyt ilme ja pää pyöri vauhdilla puolelta toiselle.

Mielenkiintoista oli huomata, että klo 10 ulkona käydessäni Kallion katujen varret olivat täynnä lumipeitteisiä autoja. Sää huomioiden autojen lumipeite ei herättänyt huomiota vaan se, että niitä autoja oli paikalla lähes saman verran kuin sunnuntaina illalla.

Yksityisautolla töihin matkaaminen on ilmeisesti vain sellaista huvitusta, jota harrastetaan, kun auton saa helposti liikkeelle. Vain harvat olivat kaivaneet autonsa kinoksista ja raivanneet tien auraustönkäreen läpi liikenteeseen. Kaikki nämä n. 90 prosenttia autoista, jotka tänään olivat poikkeuksellisesti jääneet nököttämään kotikadulle ovat siis turhaan liikenteessä lumettomien päivien aamuruuhkassa. Uskomatonta, kuinka moni on valmis nököttämään aamuruuhkassa vain huvin vuoksi julkisen liikenteen käyttämisen sijaan.

Omistusautopysäköinnin hinta on saatava ehdottomasti korkeammaksi. On järjetöntä, että 36 eurolla VUODESSA saa paikan kadun varresta. Tämän pitäisi olla minimihinta kuukaudessa ja silti se olisi kohtuuttoman halpa. Lisäksi tarvitaan huomattavasti nykyistä edullisempi, mielellään maksuton joukkoliikenne.

Laina-autoille pysäköintitunnusta ei voi hankkia. Kyseessä ei siis ole asukaspysäköinti, kuten usein virheellisesti sanotaan. Helsingissä saa pysäköintitunnuksen ainoastaan omistamaansa autoon, joka on vakituisesti paikalla. Yhteen pysäköintitunnukseen ei siis voi lisätä esim. kahta auton rekisteritunnusta ja vaihtaa kyltti siihen autoon, joka on mahdollisesti lainassa. Näin kyseessä olisi todellinen asukaspyäköinti nykyisen omistusautopysäköintitunnuksen sijaan.

perjantai 14. marraskuuta 2008

Nenäpäivä - ivailua ja seksismiä

Satuin katsomaan nenäpäivän lähetystä siivouksen lomassa. Lähetyksessä pelleiksi sun muiksi pukeutuneet juontajat vetivät mautonta showta ja siinä sivussa houkuttelivat lahjoittamaan rahaa. Varsinaisesti lahjoituksen kohteista ja syistä ohjelmassa ei paljon puhuttu. Sen sijaan asiavirheitä oli jäänyt paljon. Toisin kuin ohjelmassa väitettiin esim. a-vitamiinia eri rokoteta, isorokkoa ei ole enää olemassa jne. jne. Huonosti toteutettu ja teennäinen pelleily näytti olevan pääasia ja Sierra Leonen sekä Somalian ongelmat olivat sivuseikka.

Nenäpäivään liittyy paljon pöyrisyttävää imperialismista seksismiin. Sillä, että laitetaan pellenenä päähän kuvitellaan, että saadaan luotua ajatus, että kerätään "hauskalla tavalla" rahaa hyväntekeväisyyteen. Onko hauskuus alentavaa pelleilyä muiden kustannuksella? Ohjelmasta tuli vaikutelma, että esim. Somalian ja Sierra Leonen ongelmat ovat vain osa hauskuutta ja hölmöilyä. Miksi tarvitaan pellenenä, jotta voidaan yrittää kertoa Somalian ja Sierra Leonen tilanteesta ja saada rahalahjoituksia? Me suomalaiset olemme toki pellejä - maamme kehitysyhteistyörahatkin laahaavat pahasti tavoitteiden jäljessä. Samalla kuitenkin keräyskohdemaiden vakavat ongelmat jäivät pellenenän taakse.

Ylen juontaja Peltsi oli Sierra Leonessa ja haastatteli ihmisiä. Siellä kuvattiin, kuinka Peltsi oli opettanut miesjoukkoa huutamaan kiitos. Vaikutelma oli lähinnä, että suomalainen rikas toimittaja lähtee sisällissodan runtelemalle alueelle ja asettuu paikallisten yläpuolelle je tekee heistä suomalaisen huumorin välineitä. Mitä halutaan viestittää sillä, että on laitettava pellenenä päähän, jotta voidaan auttaa ihmisiä jossain muualla? Missä on ihmisten arvostus ja kunnioitus? Eivätkö suomalaiset ole kiinnostuneita kantamaan omaa vastuutaan ongelmista ja lahjoittamaan rahaa kehitysyhteistyöhön muutoin kuin voimalla asettua pelleilemällä ongelmien yläpuolelle?

Millä tavalla reagoitaisiin, jos veteraaneille ruvettaisiin keräämään rahaa pellenenät päällä? Voitaisiinko heille kerätä "hauskalla tavalla" rahaa järjestämällä show, jossa sirkustirehtööri pyörittäisi bingopalloja ja kioskit möisivät punaisia pelleneniä. Uskoisin, että vastustus olisi kova, jos täällä armeijaan haalitut nuoret lähtettäisiin kaduille pellenenissä sotilaspukujen sijaan. Miksi? Miksi täällä veteraanikeräystä ei voisi toteuttaa pellenenissä, mutta ympärileikatuille tytöille ja lapsisotilaille rahaa kerätessä pellenenät laitetaan päähän? (Toisaalta sotilaille ja sellaisiksi pukeutuneille en myöskään anna missään tilanteessa rahaa. )

Nenäpäivän ohjelmassa oli paljon pöyristyttäviä "mainospätkiä". Yhdessä nuori tyttö kaupittelee isomahaiselle keski-ikäiselle miehelle punaista nenää ja sanoo, että sen avulla muun muassa vähennetään tyttöjen ympärileikkauksia. Mies alkoi kommentoida tytölle karvojen leikkaamisesta tyyliin "Sinäkin olet niin tiukka, että on varmasti tiukasti ajeltu karvatkin." Tyttö vain naureskeli ja totesi, ettei ympärileikkauksella ole tekemistä karvojen leikkaamisen kanssa ja rupesi kertomaan, mistä on kyse. Mies tukki korvat ja kysyi, miten tytön saa vaiennettua. Tyttö vastasi, että viidellä eurolla, jonka jälkeen mies kysyi saako sujauttaa setelin "tuonne". Kuvauksella annettiin ymmärtää, että mies olisi sujauttamassa rahansa nuoren tytön rintojen väliin. Tähänkin tyttö vain vasti naureskellen "sujauta vaan".

Voisiko enää mauttomampaa mainosta olla. Mitä YLE haluaa viestittää sillä, että naureskellaan keski-ikäisen miehen nuoreen tyttöön kohdistamaa ahdistelua. Vastaavassa tilanteessa oikeassa elämässä tyttö olisi voinut vaikkapa soittaa poliisin. Onko tämä YLE:n käsitys hauskuudesta? Onko mainos jonkun keski-ikäisen yleläisen miehen tekemä? Ainakaan tällä mainospätkällä ei saatu kerrottua ympärileikkauksesta mitään. Sen sijaan onnistuttiin saamaan seksuaalinen ahdistelu muka hyväksyttäväksi huumoriksi.

Harmi, että moni melko uskottava kehitysyhteistyöjärjestö oli mukana tällä tavalla toteutetussa keräyksessä, jossa vitsailtiin sekä sierraleonelaisille ihmisille että seksismille. Tällainen huumori on mielestäni vaarallinen laji, jossa on vaarana epäonnistua. Niin kävi mielestäni nyt.

tiistai 4. marraskuuta 2008

Juristit ja keikkalääkärit tuloveron piiriin!

Verokikkailu on yksi kätevista tavoista rikastua Suomessa. Esimerkiksi juristit ja yksityisten yritysten keikkalääkärit eivät nosta palkkaa työstään, vaan saavat korvauksen pääomatulona. Rahojen kierrättäminen yritysten kautta osinkoina pitäisi kieltää ja saada verokikkailijat tuloveron piiriin. Pääomatuloista verotetaan 28 prosenttia, mikä monien keikkalääkäreiden tai vaikkapa MedOnen johtajajoukkion tuloista on todella pieni osuus. Tasa-arvoisemman progressiivisen tuloveron kiertäminen on Suomessa liian helppoa.

Kuulin myös, että MedOnen lääkäreille on tarjolla saman yrityksen tytäryhtiön tarjoamaa veroneuvontaa. Lääkäreitä siis opastetaan veronkierrossa, jotta tuloveron maksaminen olisi mahdollisiman helppoa kiertää. Tällaisella epäeettisellä tavalla muun muassa MedOne houkuttelee työntekijöitä.

Olisi mielenkiintoista nähdä laskelmia siitä, kuinka paljon tämä järjestelmä maksaa ja kuinka paljon halvemmaksi tulisi tuottaa esimerkiksi terveydenhuolto kokonaan julkisesti. Sen lisäksi, että palvelu maksaa enemmän sekä kunnat että valtio menettävät merkittäviä määriä verotuloja vuodessa tämän verokikkailun vuoksi. Terveyspalveluiden yksityistämisen laskelmissa näitä menetyksiä ei oteta huomioon ja siten yksityistämisen kustannukset ovat vielä nykyisiä laskelmia suuremmat.

Kansanedustajien pitäisi pikaisesti ruveta lainsäädäntöpuuhiin tämän pääomaverokierron estämiseksi.

Verorarhoja syydetään MedOnelle!

Nyt saimme taas lukea, kuinka MedOnea johtava kolmikymppisten miesten kaveriporukka on onnistunut saamaan kunnilta yli 50 miljoonaa euroa rahoja valtavan omaisuutensa kartottamiseen. Nämä rahat voitaisiin käyttää terveydenhuoltoonkin, ei muutamien yksilöiden rikastuttamiseen.

Kunnat ja esim. HUS eivät osaa hoitaa asioitaan siten, että työntekijät saataisiin pidettyä ja motivoitua hommaan. Esimerkiksi työajoista ei juurikaan voi neuvotella ja palkankorotuksia ei käytännössä ole. Kokeneimmat ja työhönsä sitoutuneet lääkärit ja hoitajat toimivat kunnan palkkalistoilla pienemmällä palkalla ja kantaen kokonaisvastuun työstä. MedOnen keikkalääkärit sen sijaan tulevat ja menevät eikä heillä ole vastuuta potilaista kuin yhden tai muutaman päivän ajan. MedOnen lääkärit ja yritys hytötyvät kunnan infrastruktuurista ja siitä, että edelleen on jäljellä niitä lääkäreitä ja hoitajia, jotka kantavat kokonaisvastuun. Tämä käytäntö jo itsessää toimii kuntaa vastaan: työmotivaatio heikkeneen, kun kokematon keikkailija saa parempaa palkkaa ja työ on helpompaa. Kiirettä ei tarvitse pitää, kun itselle tai työkavereille ei seuraavana päivänä kostaudu hitaasti ja huolimattomasti tehty työ.

Kunnilla MedOnen ja vastaavien käyttäminen on paljon kalliimpaa kuin saman toiminnan pyörittäminen itse. Mitä enemmän keikkafirmoja käytetään, sitä riippuvaisempia kunnat ovat näistä kaupallisista toimijoista. Kun yhdessä paikassa helpommalla ja joustavammalla työllä saa isompaa palkkaa, on entistä vaikeampi rekrytoida samaan paikaan pysyvään työhön työntekijöitä heikommilla ehdoilla. Näin kallis kierre on valmis.

Esimerkiksi Vantaalla ja Lahdessa on terveydenhuolto siirretty lähes kokonaan MedOnen pyöritettäväksi. Laadun valvonta ja poliittinen vaikuttaminen terveydenhuoltoon on paljon vaikeampaa kuin silloin, kun palvelu on julkisesti tuotettua. Kun julkinen terveydenhuolto on kerran ajettu alas, sen pystyttäminen uudestaan on äärimmäisen vaikeaa.

Mielestäni olisi nyt todella tärkeää satsata terveydenhuoltoon kunnolla. Kertakustannuksilla pääsisi eroon kalliista yksityisistä yrityksistä ja kuntalaisten verorahoilla leivotuista miljonääreistä.