HUS:n johtamiseen tolkkua!

HUS:n uutta strategiaa ja hallintouudistusta on muun muassa HUS:n hallituksen puheenjohtaja Aatto Prihti (HS mielipide) perustellutt sillä, että organisaatiomuutos on "välttämätön". Välttämättömyys perustuu ilmeisesti siihen, että kustannukset toistuvasti ovat ylittäneet kuntien (ali)budjetoinnin. Ensisijainen tavoite on siis budjettikuri, ei hoidon laadun parantaminen tai henkilökunnan tyytyväisyys. Kuukaan organisaatiouudistuksen kannattajista ei kuitenkaan ole pystynyt perustelemaan miten voidaan olettaa, että yritysmaailman opit tekisivät HUS:n toiminnasta kustannustehokkaampaa. Sitä vain pidetään itsestäänsevyytenä, ilman että väitteen tueksi olisi minkäänlaista faktatietoa, kokemusta muualta tai tutkimusnäyttöä.

Jo nykyisellään HUS:n keskeinen ja suurin yksikkö, HYKS, on pohjoismaiden kustannustehokkain yliopistosairaala (HS 13.9.2008.) Tämän vuoksi suureen organisaatiomuutokseen liittyy myös isoja riskejä, sillä on mahdollista myös että kustannustehokkuus ja hoidon laatu laskevat. Organisaatiouudistuksella ollaan myös vaarantamassa yliopisto-opetus, joka on HYKS:n vastuulla. Ylilääkärit ovat tähän asti olleet alansa johtavia asiantuntijoita ja vastanneet lääketieteen opetuksesta, tutkimuksesta sekä hoidosta. Nyt uudistuksen jälkeen akateemista pätevyyttä ja alan asiantuntijuutta ei pidetä kriteerinä entisen ylilääkärin eli uuden palvelujohtajan virkaan, vaan ainoastaan minkä tahansa alan erikoislääkärintutkinto riittää. Kuka silloin vastaa lääketieteellisestä opetuksesta? Entä tutkimuksesta? Mihin katoavat kansainväliset suhteet, joita ylilääkäreillä on? Ei voida olettaa, että nykyiset ylilääkärit hakisivat palvelujohtaja-ylilääkärin tehtävään, jossa vaatimukset ovat huomattavasti matalammat kuin heidän nykyisessä työssään. Nyt koko suomalainen lääkärien huippukoulutus on organisaatimuutoksen myötä uhattuna ja samalla tulevaisuuden terveydenhuolto ja sen laatu.

Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksessa, joka on käsittelyssä HUS:n hallituksessa nyt 22.9. on todettu, että mitään strategiaan perustuvaa hoito-organisaation muutoksen tarvetta tai muutoksen varsinaista syytä ei ole dokumentoitu. Siinä on myös mm. että tarkastuslautakunta on jo monena vuonna todennut, että potilaiden hoito toteutuu erinomaisesti, mutta tukipalveluissa on puutteita. Nyt kuitenkin uudistuksesa ollaan puuttumassa nimen omaan niihin rakenteisiin, jotka ovat taanneet hoidon laadun. Tarkastuslautakunnan raportissa todetaan myös, että strategian päämääräksi on asetettu "uudistuvat palvelut ja rakenteet". Raportissa huomautetaan, että tämä on keino ei päämäärä. Miksi uudistus on asetettu päämääräksi, itseisarvoksi? Tämän päivän (21.9.) Helsingin sanomissa oli HYKS:n lääkärin ja professorin mielipidekirjoitus, joka kiteytti paljon. Kannattaa myös vilkaista tarkastuslautakunnan lausunto. Siinä HUS:n hallituksen tukemaan toimintaan suhtaudutaan hyvin kriittisesti. http://asiakirjat.hus.fi/djulkaisu/cgi/DFRAME.ASP?app=3

Ongelmana ei taida olla HUS:n kustannustehokkuus, vaan pikemminkin se etteivät Helsinki ja muut Uudenmaan kunnat halua tarjota asukkaille parasta mahdollista erikoissairaanhoitoa kansainvälisten hoitosuositusten mukaisesti, edes kustannustehokkaasti tuotettuna. Ensisijaisena on säästäminen. Tätä ei uskalleta sanoa ääneen, vaan mieluummin uskotaan organisaatiomuutokseen, jonka toimivuudesta ei ole mitään takeita. HUS:n budjettiin vaikuttaa kuitenkin se, että hoidon tarve lisääntyy ja toisaalta hoidot paranevat. Potilaalle on velvollisuus antaa parasta mahdollista hoitoa eikä hoidon eväämistä saa perustella kustannussyillä. Käytännössä HUS:n talouteen saataisiin ennakoitavuutta ja hallittavuutta sillä, että budjetti olisi riittävä ja huomioisi muuttuvat kustannukset.

Jos välttämättä erkoissairaanhoidon kustannuksia halutaan leikata vastoin kansalaisten toivomuksia, olisi rehellisempää päättää priorisoinneista, eli mille potilasryhmille annetaan parasta hoitoa julkisin varoin ja mille ei anneta. Silloin olisi harkittava, mistä hoidosta tingitään ja halutaanko luppua siitä, että tarjotaan parasta mahdollista hoitoa. Keskivertohoidolla ja vain kaikkein välttämättömimmillä tutkimuksilla saataisiin varmasti paljon säästöjä, mutta sellaista toimintaa ei voi mielestäni pitää eettisenä. Hoidon laatu on kuitenkin uhattuna myös silloin, kun tehdään harkitsemattomia hallintouudistuksia fiilispohjalta ilman argumentteja muutoksen tarpeen tueksi.

Toivon ettei hoitokustannusten leikkaamista nähtäisi itseisarvona. Itseisarvo on mielestäni se, että hoito on laadukasta. Työntekijöiden motivaatio ja sitoutuminen työhönsä sekä mahdollisuus lääketieteellisesti järkevään toimintaa on hallintouudistuksessa uhattuna. Sitoutuminen työhön on yksi keskeisistä laadun varmistajista ja siten toiminnasta ja resursseista päättämistä ei voi erottaa potilaiden hoidosta. Koko HYKS:n toimintakyvyn vaarantaminen rahan säästämiseksi mutu-argumenteilla ei ole vastuullista politiikkaa.

HUS:n hallituksen pitäisi uskaltaa keskeyttää organisaatiouudistus ja pysähtyä miettimään. Koko uuden strategian tarpeellisuus olisi arvioitava uudelleen.

HUS:n hallituksen varajäsenenä jää harmillisen pitkälti ulkopuolelle tästä prosessista, kun ei pääse mukaan kokouksiin ja osallistumaan keskusteluihin.