Työntekijöiden motivointi puuttuu kunnassa

Pikkujoulut on yksi suomalaisen työpaikkakulttuurin osa ja yleensä työnantajien tapa palkita työntekijöitään. Pieni palkitseminen ruokaa ja juomaa tarjoamalla on pieni juttu työnantajille, mutta usein viestii työntekijöille, että heidän työnsä tai olemassaolonsa jollain tavalla huomioidaan. Pikkujouluja ei välttämättä paljon noteeraa, jos ne järjestetään. Jos työnantaja kuitenkin päättää olla järjestämättä pikkujouluja, niiden puute kyllä huomataan. Sillä tavalla työnanataja ilmaisee, että ei ole kiinnostunut työntekijöistään tai halua kiittää vuoden työpanoksesta.

Kuulin juuri, että kaupunki ei maksa mitään pikkujouluista esim. yhdessä kaupungin sairaalassa. Pikkujoulu järjestetään työpaikkaruokalassa ja osallistujien omavastuu on seitsemän euroa. Tämä on hektisessä sairaalassa aiheuttanut paljon kiukkua, vaikka kyse on periaatteessa pienestä asiasta. Kiireisessä työpaikassa, jossa ihmiset tekevät paljon ylitöitä ilman korvausta, on tärkeää jollain tavalla kiittää henkilökuntaa. Kun toimin opettajana kaupungin koulussa, meillä sentään oli pikkujoulut, jonka koulu tarjosi. Silloin siitä tuli olo, että meidän opettajien työtä jollain tavalla arvostetaan.

En itsessään arvosta kaikkea pikkujoulukulttuuriin liittyvää ördäystä, mutta yhteinen juhla henkilökunnalle on tärkeää motivoinnin ja tuttuuden luomiseksi. Mikäli kaupunki panostaisi vaikkapa 8-10 euroa työntekijää kohden jonkinlaiseen kiitokseen ennen joulua työpaikan yhteisen joulujuhlan järjestämiseksi, tämä summa varmasti palautuisi siinä, että työntekijät ovat hiukan sitoutuneempia ja motivoituneempia. Juhlien järjestämättömyys ainakin toimii suoraan työnantajaa vastaan, kun osoitetaan, että ei olla kiinnostuneita työntekijöistä.

Kaupungilta puuttuu mielestäni työntekijöiden motivoinnin ja huomioimisen kulttuuri. Harvassa kunnan työpaikassa on mahdollista vaikuttaa omaan työhönsä, työaikoihin, tai saada vaikkapa positiivista palautetta. Johto on useissa paikoissa kaukana työntekijöiden arjesta eikä tunne sitä. Yksi tapa saada lisää työntekijöitä kunnan tärkeisiin julkisiin palveluihin olisi työntekijöiden arvostaminen ja sen osoittaminen. Kenties tässä asenteessa kaupungilla olisi opittavaa yksityisiltä yrityksiltä.

Valaiden syönti Norjassa

Norja on yksi maista Islannin ja Japanin ohella, joka edelleen lahtaa harvinaiseksi käyvää upeaa merinisäkästä, valasta. Norja on ollut aikaisemmin sitoutunut siihen, että metsästämistä tehdään vain tieteellistä tutkimusta varten. Kuitenkin uhkana on jatkuvasti ollut, että Norja palaisi takaisin kaupalliseen metsästykseen. Kalastajat kun väittävät, että heidän saaliinsa pienenee, kun valas on heitä tehokkaampi kalojen saalistaja.

Norja on kuitenkin näköjään jo siirtynyt kaupalliseen valaanmetsästykseen, piittaamatta laajasta kansainvälisestä paineesta ja merten ekologisuuden ja monimuotoisuuden säilyttämisestä.

Lähipiirini jäsen tuli juuri Norjasta työmatkalta. He olivat olleet vuonoristeilijällä. Laivalla oli ruokalistalla valasta! Näköjään Norja on siis siirtynyt myös valaiden kaupalliseen hyödyntämiseen. Tai sitten heillä on merkillinen tapa tehdä tieteellistä tutkimusta...

Greenpeacen sivuilla kerrotaan, että Norja harkitsee paluuta kaupalliseen käyttöön. Ilmeisesti sivuja pitäisi päivittää. :(

Finanssikriisi ja sen kommentaattorit

Pikaisesti piipahdin koneelle nyt kun vauva nukahti ja ennen vaalityöhön kiitämistä. Halusin nopeasti kommentoida, että tämän päivän Hesarissa oli loistava Attac:n pj. Mikko Saulin Vieraskynä-kirjoitus.

Kapitalistinen talousjärjestelmä korisee ja uusliberalismin opit ovat osoittautuneet virheellisiksi. Ratkaisuna kapitalismin romahduksessa käytetään sosialismia, kun valtiot ottavat pankkeja haltuun. Muun muassa Attac on vaatinut voimakasta talouden säätelyä ja ohjausta, mutta uusliberalistista ideologiaa ajavat taloustieteilijät ja poliitikot ovat olleet vakuuttuneita siitä, että markkinatalous korjaa ja ohjaa itse itseään. Niin ei kuitenkaan nyt käynyt.

Tilanteessa, jossa kapitalismi ei näytäkään toimivan, kuitenkin haastatellaan käytännössä ainoastaan uusliberalistisia talousihmisiä asiantuntijoina. Olen kaivannut sitä, että tässä tilanteessa olisi annettu paljon suurempi painoarvo niille asiantuntijoille, jotka ovat vaatineet tiukempaa ohjausta ja sääntöjä markkinoille. Ihmettelen, että eikö meillä ole Suomessa sellaisia kriittisiä journalisteja, jotka havahtuisivat miettimään, ketä haastattelevat. Vihdoin Hesari antoi pienen pläntin tilaa Attacille. Toivottavasti jatkossa näkyy vähän enemmän myös muita tästä tilanteesta varoitelleita tahoja äänessä.

Näpit irti kaupunkiluonnosta!

Surukseni huomasin muutama päivä sitten, että Töölönlahden Linnunlaulun puolella monien suosima hiekkainen pieni polku oli päällystetty asvaltilla. Häivähdys luontoa oli jälleen riistetty kaupunkiasujilta. Töölönlahdella näkee, kuinka pieniä polkuja muodostuu asvaltoitujen alueiden reunoille. Niillä ihmiset lenkkeilevät, koirat nuuskivat maata ja jaloissa tuntuu aavistus maasta, jolla kävelee. Nyt uudessa Töölönlahden suunnitelmassa on tavoitteena "siistiä" rannat ja kivetä ne. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki itsestään kasvanut kasvillisuus kaisloineen poistetaan ja tilalle saadaan kliininen ja järjestyksessä pysyvä ranta, jossa ei päästetä mitään luonnollisesti kasvamaan. Onkohan tämä Vanhasen ohjailema salajuoni saada ihmiset muuttamaan Nurmijärvelle: kaikki luonnonmukaisuus pois, jolloin ihmiset rupeavat kaipaamaan pois kaupungista.

Suosittujen polkujen asvaltointi on pieni esimerkki siitä toivottomasta ja raivostuttavasta toiminnasta, jota Helsingin puisto-osasto harjoittaa. Keskuspuiston metsät ovat yksi Helsingin rikkauksista. Siellä ovat viihtyneet sekä hirvet, ketut että lepakot. Lapsuuteni ja nuoruuteni maisemissa Haagassa metsät päätettiin suuresta vastustuksesta huolimatta muuttaa puistoiksi. Vielä vuosia tämän tuhon jälkeen näki, kuinka puistojen köysiaidat oli katkottu syviksi uurtuneiden polkujen kohdista. Pieni katkeruus kaupunkia kohtaan on Haagassa jäänyt itämään, vaikka tästäkin metsän tuhosta on jo yli kymmenen vuotta. Kirjoittelin keskuspuistojen merkityksestä minulle vuoden 2004 kunnallisvaalien nettisivuille pitkän pätkän. Kirjoitusta voi käydä kurkkaamassa.

Helsingissä on käsittämätön vimma saada luonto kontrolliin. Väärässä paikassa oleva kasvi poistetaan ja tilalle laitetaan suunnitelmiin sopiva istutus. Nämä istutukset ympäröidään muovilla, soralla tai hakkeella, jotta yksikään suunnitelmiin kuulumaton kasvi ei pääsisi vahingossa työntämään päätään esille.

Asuin pari vuotta sitten Berliinissä ja edelleen kaihoten muistelen kaupungin vihreyttä. Kaikkialla kasvoi pientä pöheikköä. Jalkakäytäville aikanaan istutettujen puiden juurella kasvoi jos jonkinsorttista kortta ja pensasta, rannat ja puistot olivat täynnä vihreyttä ja luonnontuntua. Saisipa Helsinkiinkin samanlaista. Se olisi niin helppoa: Antaa kaikkien kukkien kukkia ja siirretään puistotuholaisten rahat vaikkapa sosiaalisektorille.

Kännykkäkamerat päiväkodin työntekijöillä!!

Just näin. MTV:n 45 minuuttia ohjelmassa kerrottiin, kuinka Helsinki panostaa siihen, että päiväkotien ohjaajilla on kännykkäkameroita, joilla he voivat valokuvata lasten päivän puuhia. Vanhemmat voivat sitten netin kautta katsoa, mitä heidän lapsensa ovat päivän aikana puuhanneet.

Voiko touhu enää tämän järjettömämmäksi mennä! Ihan kuin päiväkodissa ei olisi suurissa ryhmissä ohjaajilla muutakin tekemistä kuin valokuvata ja valikoida, mitä kuvia lähettävät vanhemmille. Vanhemmat voisivat vaihtoehtoisesti tulla aikaisemmin päiväkotiin hakemaan lasta ja siellä katsoa, mitä lapsi puuhaa. Ja Helsingilläkin olisi paljon tärkeämpiä kohteita syytää rahaa. Päiväkotien ryhmäkokojen pienentäminen ja työntekijöiden määrän vähentäminen olisi yksi kohde.

Samaisessa ohejlmassa kerrottiin, kuinka 8 prosentilla koululaisista on oppimisvaikeuksia. Käytännössä kuitenkaan erityisopetukseen ei ole resursseja eikä erityisopettajia ole koulutettu riittävästi. Koulujen pienet ryhmäkoot olisivatkin keino tukea oppilaita. Yli 20 oppilaan porukassa opettajalla ei ole aikaa auttaa tukea tarvitsevia oppilaita.

Vai olisikohan tässäkin ratkaisuna kännykkäkamerat. Ja vaikkapa suora yhteys vartiointifirmaan. Äh.

Piutpaut ekologisuudelle Turussa

Uskomatonta! Huomasin juuri Iltalehden uutisen, jossa kerrotaan Turun kaupungin kieltäneen kestovaipat päiväkodeissa. Pöyristyttävää! Päätöstä perustellaan hygieniasyillä ja hajuilla.

Kestovaipat on helppo pakata pussiin ja sulkea se tiiviisti. Näin hajuja ei tule. Olen myös huomannut kertakäyttövaippojen haisevan huomattavan paljon enemmän kuin kestovaippojen. Kestovaipat ovat saman mallisia kuin kertakäyttöiset ja ne on yhtä helppo vaihtaa kuin kertakäyttöiset. Lapsen iholle hengittävämmät kestovaipat ovat lisäksi usein paljon parempia kuin kertakäyttöiset. Turun päätös vaikuttaa perustuvan lähinnä tietämättömyyteen.

Vaippojen jätekuorma ja metaanipäästöt kaatopaikoilla ovat valtavia. Yksi lapsi käyttää keskimäärin 3500 vaippaa. Tämä päätös hankaloittaa ekologista ja lapsiystävällistä vaippailua ja on todella huono viesti Turun kaupungilta. Toivottavasti muut kaupungit eivät lähde mukaan samaan hölmöilyyn.

Synnytyssairaaloiden karsiminen ja Tammisaari

Uuden terveydenhoitolain ja toisaalta HUS:n strategian seurauksena Suomessa ja Uudellamaalla ollaan karsimassa suuri joukko synnytyssairaaloita.

Kysymys on todella hankala. Toisaalta turvallisuuden kannalta on tärkeää, että sairaalassa on riittävästi henkilökuntaa ja päivystys toimii jatkuvasti. Synnytys on myös hyvin erilainen tapahtuma kuin vaikkapa jokin leikkaus. Synnytyksessä koko perhe muokkautuu.

Tammisaaren synnytyssairaala on tunnettu pehmeistä arvoistaan: perheet ja heidän toiveet otetaan huomioon, imetystä tuetaan ja ohjataan, synnytyksessä on käytössä erilaisia lääkkeettömiä kivunlievitystapoja ja perhehuoneeseen pääsevät kaikki halukkaat.

Tammisaaren sairaalan lakkauttaminen herättää suurta huolta laajassa joukossa. Pienessä Tammisaaren kaupungissa oli jopa 4000 henkilöä osoittamassa mieltä synnytysosaston säilyttämisen puolesta. Tämä kertoo siitä, että vastaavaa toimintaa ja samanlaisia synnytysosastoja tarvitaan. Kaikkialla HUS:n aluella ja koko maassa pitäisi ottaa oppia Tammisaaren synnytysosaston toiminnasta. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, esimerkiksi perhehuoneet ja kunnollinen imetysohjaus pitäisi olla itsestäänselvyyksiä kaikkialla.

Mikäli synnytyssairaalat vähenevät, perhehuoneiden merkitys entisestään lisääntyy. Perheiden ja etenkin puolisoiden pitää päästä entistä kauemmas mukaan sairaalaan. Perhehuone pitäisikin olla tarjolla kaikille sitä haluaville. Sillä säästetään myös kustannuksissa, kun isät hoitavat suuren osan siitä työstä, josta kätilöt ja esimerkiksi siivoojat vastaavat.

Kirjoittelin tästä blogiin enemmän syyskuussa. Sieltä voi vilkaista, jos kiinnostaa enemmän.

Freiburgilainen kaupunkisuunnittelu meillekin! - Kielto kaupungin ulkopuolisille kauppakeskuksille!

Saksalaisessa Freiburgin kaupungissa kaupungin suunnittelu vaikuttaa ihanteelliselta Sonja Hellmanin kuvaamana (Hufvudstadsbladet 22.9.2008).

Freiburgissa kiellettiin jo vuonna 1988 suurten kauppakeskusten rakentaminen kaupunkien ulkopuolelle. Kaupunkia haluttiin suunnitella parhaaksi mahdolliseksi kaupunkilaisille, niille ihmisille, jotka liikkuvat kävellen kauppaan ja käyttävät lähellä olevia palveluita.

Kaupunkien ulkopuolella olevien supermarkettien huomattiin heikentävän ja sulkevan keskustan liikkeitä ja tämä kehitys haluttiin pysäyttää. Pian keskustan pienet liikkeet palasivat ja vahvistuivat ja kaupungin elävyys palasi. Nykyään kaupunki panostaa ekologisuuteen: uudet talot rakennetaan energiatehokkaiksi ja niitä lämmitetään aurinkopaneeleilla. Jatkossa talojen lämmitys saadaan asukkaiden omasta ruumiinlämmöstä.

Freiburgissa panostetaan pyöräteihin ja -parkkeihin sekä raiteisiin ja ollaan ylpeitä siitä, että kaupungissa toimitaan mahdollisimman ympäristöystävällisesti ja kaupunkilaisten tarpeet huomioon ottaen. Kaupunkisuunnittelu kuulostaa utopialta verrattuna suomalaiseen kehitykseen, jossa suuria kauppakeskuksia putkahtelee pitkin poikin maata kuin sieniä sateella.

Suomessa kaupunkikulttuuria, palveluiden ja liikkeiden läheisyyttä sekä helppoa saavutettavuutta ilman omaa autoa ei arvosteta riittävästi. Kaupunkien vetovoima on niiden elävyydessä, tapahtumissa, palveluissa ja ravintoloissa sekä siinä, että kaupungista ei tarvitse poistua suurempia hankintoja varten.

Meillä Matti Vanhasen idea autoiluun perustuvasta elämäntavasta otetaan vakavasti ja siitä keskustellaan mediassa useiden viikkojen ajan. Monissa eurooppalaisissa kaupungeissa lähinnä maalaisia edustavan puolueen ministerin haaveet maaseutukaupungista olisi varmasti sivuutettu myötätuntoisella hymähdyksellä.

Helsinki voisi seuraavalla kunnallisvaalikaudella näyttää esimerkkiä muulle maalle kieltämällä Freiburgin tavoin suurten kauppakeskusten rakentamisen. Sekä sosiaalisesti että ekologisesti olisi parempi, että perheet käyttäisivät lähellä olevia palveluita ja matkustaisivat toisinaan julkisilla kulkuneuvoilla keskustaan ostoksille. Samalla koko perhe voisi viettää aikaa vaikkapa ravintolassa syöden ja rentoutuen tai puistossa pelaillen.

Helsingissä päätös vaatisi poliittista rohkeutta, mutta samalla lopputulos olisi varmasti Freiburgin tavoin kaupunkilaisille positiivinen muutos.

(Tämä kirjoitus on julkaistu myös Vihreiden kunnallisvaaliblogissa.)

Tärkeimmät vaaliteemani

Olen kunnallisvaaleissa ehdokkaana Helsingin Vihreiden listalla numerolla 194. Laitan tähän alle tärkeimmät vaaliteemani. Olisi kiva kuulla kommentteja.

Pienemmät ryhmäkoot ja tukea nuorille
Tuhlaamme tulevaisuudesta, jos säästämme nuorilta tänään. Opettajat havaitsevat ongelmia ja kiusaamista, mutta niihin ei ole aikaa puuttua. Lasten ja nuorten pahoinvoinnin ennaltaehkäisy alkaa jo neuvoloista ja päiväkodeista. Pienemmät ryhmäkoot on välttämättömyys. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden sekä lastensuojelun rahoja on lisättävä!

Parempaa terveydenhoitoa
Helsinki on rikas kaupunki jolla on varaa tarjota kaupunkilaisille parempaa ja edullisempaa hoitoa. Kohtuuttomiin ruuhkiin ja jonoihin saadaan helpotusta vain henkilöstöä lisäämällä. Organisaatiomuutokset yritysmaailman opein ei ole oikea ratkaisu. Toimintaa pitää kehittää henkilökuntaa kuunnelleen, ei ylhäältä sanelemalla. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto on saatava kuntoon!

Inhimillisempiä palveluja vanhuksille
On häpeä Helsingille ettei vanhainkotipaikkoja riitä kaikille niitä tarvitseville! Vanhuksien omaa tahtoa on kunnioitettava ja inhimillistä hoivaa pitää tarjota, eikä vaatia kotona asumista liian huonokuntoisena vain sen takia, että se on kaupungille edullisinta.

Syrjäytymistä pitää ehkäistä
Alkoholismi, huumeriippuvuus, köyhyys, työttömyys, asunnottomuus ja mielenterveysongelmat johtavat valitettavan usein syrjäytymiseen ja ennenaikaiseen kuolemaan. Ihmisiä joilla on vaikeita sosiaalisia ongelmia pitää tukea kokonaisvaltaisesti heidän ihmisarvoa kunnioittaen. Tätä varten tarvitaan terveys- ja sosiaalitoimen nykyistä laajempaa yhteistyötä ja moniammatillisia tiimejä. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi pitää panostaa lisää rahaa työllistämiseen, päihdehoitoihin ja mielenterveystyöhön.

Vihreämpi kaupunki, saasteet kuriin
Ympäristö pilaantuu ja ihmiset sairastuvat saasteiden lisääntyessä. Helsinkiin maksuton joukkoliikenne, lisää pyöräteitä, uusia metroreittejä ja autoille ruuhkamaksut. Helsingin on panostettava uusiutuviin energialähteisiin ja energiansäästöön. Ympäristömaksuilla voidaan kulutusta kannustaa ekologisemmaksi. Automarkettien rakentaminen on kiellettävä.

Elävää kaupunkikulttuuria!
Kaupunkiini kuuluu istuskelu puistossa ystävien kanssa, rennot kahvilat, jäätelökioskit, erilaiset ihmiset, omaehtoinen toiminta, epäkaupallinen tila, vallatut talot ja mahdollisuus vaikuttaa oman alueensa asioihin. Kaupunkilaisten omaa kulttuuria on tuettava ja kaupunginosia kehitettäviä kaupunkilaisten olohuoneiksi. Kaupunkitilaa pitää suunnitella myös lapsia ja perheitä varten. Hiekkalaatikkoja terasseille ja kahviloihin muun Euroopan tapaan!