Freiburgissa kiellettiin jo vuonna 1988 suurten kauppakeskusten rakentaminen kaupunkien ulkopuolelle. Kaupunkia haluttiin suunnitella parhaaksi mahdolliseksi kaupunkilaisille, niille ihmisille, jotka liikkuvat kävellen kauppaan ja käyttävät lähellä olevia palveluita.
Kaupunkien ulkopuolella olevien supermarkettien huomattiin heikentävän ja sulkevan keskustan liikkeitä ja tämä kehitys haluttiin pysäyttää. Pian keskustan pienet liikkeet palasivat ja vahvistuivat ja kaupungin elävyys palasi. Nykyään kaupunki panostaa ekologisuuteen: uudet talot rakennetaan energiatehokkaiksi ja niitä lämmitetään aurinkopaneeleilla. Jatkossa talojen lämmitys saadaan asukkaiden omasta ruumiinlämmöstä.
Freiburgissa panostetaan pyöräteihin ja -parkkeihin sekä raiteisiin ja ollaan ylpeitä siitä, että kaupungissa toimitaan mahdollisimman ympäristöystävällisesti ja kaupunkilaisten tarpeet huomioon ottaen. Kaupunkisuunnittelu kuulostaa utopialta verrattuna suomalaiseen kehitykseen, jossa suuria kauppakeskuksia putkahtelee pitkin poikin maata kuin sieniä sateella.
Suomessa kaupunkikulttuuria, palveluiden ja liikkeiden läheisyyttä sekä helppoa saavutettavuutta ilman omaa autoa ei arvosteta riittävästi. Kaupunkien vetovoima on niiden elävyydessä, tapahtumissa, palveluissa ja ravintoloissa sekä siinä, että kaupungista ei tarvitse poistua suurempia hankintoja varten.
Meillä Matti Vanhasen idea autoiluun perustuvasta elämäntavasta otetaan vakavasti ja siitä keskustellaan mediassa useiden viikkojen ajan. Monissa eurooppalaisissa kaupungeissa lähinnä maalaisia edustavan puolueen ministerin haaveet maaseutukaupungista olisi varmasti sivuutettu myötätuntoisella hymähdyksellä.
Helsinki voisi seuraavalla kunnallisvaalikaudella näyttää esimerkkiä muulle maalle kieltämällä Freiburgin tavoin suurten kauppakeskusten rakentamisen. Sekä sosiaalisesti että ekologisesti olisi parempi, että perheet käyttäisivät lähellä olevia palveluita ja matkustaisivat toisinaan julkisilla kulkuneuvoilla keskustaan ostoksille. Samalla koko perhe voisi viettää aikaa vaikkapa ravintolassa syöden ja rentoutuen tai puistossa pelaillen.
Helsingissä päätös vaatisi poliittista rohkeutta, mutta samalla lopputulos olisi varmasti Freiburgin tavoin kaupunkilaisille positiivinen muutos.
(Tämä kirjoitus on julkaistu myös Vihreiden kunnallisvaaliblogissa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti