Surukseni huomasin muutama päivä sitten, että Töölönlahden Linnunlaulun puolella monien suosima hiekkainen pieni polku oli päällystetty asvaltilla. Häivähdys luontoa oli jälleen riistetty kaupunkiasujilta. Töölönlahdella näkee, kuinka pieniä polkuja muodostuu asvaltoitujen alueiden reunoille. Niillä ihmiset lenkkeilevät, koirat nuuskivat maata ja jaloissa tuntuu aavistus maasta, jolla kävelee. Nyt uudessa Töölönlahden suunnitelmassa on tavoitteena "siistiä" rannat ja kivetä ne. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki itsestään kasvanut kasvillisuus kaisloineen poistetaan ja tilalle saadaan kliininen ja järjestyksessä pysyvä ranta, jossa ei päästetä mitään luonnollisesti kasvamaan. Onkohan tämä Vanhasen ohjailema salajuoni saada ihmiset muuttamaan Nurmijärvelle: kaikki luonnonmukaisuus pois, jolloin ihmiset rupeavat kaipaamaan pois kaupungista.
Suosittujen polkujen asvaltointi on pieni esimerkki siitä toivottomasta ja raivostuttavasta toiminnasta, jota Helsingin puisto-osasto harjoittaa. Keskuspuiston metsät ovat yksi Helsingin rikkauksista. Siellä ovat viihtyneet sekä hirvet, ketut että lepakot. Lapsuuteni ja nuoruuteni maisemissa Haagassa metsät päätettiin suuresta vastustuksesta huolimatta muuttaa puistoiksi. Vielä vuosia tämän tuhon jälkeen näki, kuinka puistojen köysiaidat oli katkottu syviksi uurtuneiden polkujen kohdista. Pieni katkeruus kaupunkia kohtaan on Haagassa jäänyt itämään, vaikka tästäkin metsän tuhosta on jo yli kymmenen vuotta. Kirjoittelin keskuspuistojen merkityksestä minulle vuoden 2004 kunnallisvaalien nettisivuille pitkän pätkän. Kirjoitusta voi käydä kurkkaamassa.
Helsingissä on käsittämätön vimma saada luonto kontrolliin. Väärässä paikassa oleva kasvi poistetaan ja tilalle laitetaan suunnitelmiin sopiva istutus. Nämä istutukset ympäröidään muovilla, soralla tai hakkeella, jotta yksikään suunnitelmiin kuulumaton kasvi ei pääsisi vahingossa työntämään päätään esille.
Asuin pari vuotta sitten Berliinissä ja edelleen kaihoten muistelen kaupungin vihreyttä. Kaikkialla kasvoi pientä pöheikköä. Jalkakäytäville aikanaan istutettujen puiden juurella kasvoi jos jonkinsorttista kortta ja pensasta, rannat ja puistot olivat täynnä vihreyttä ja luonnontuntua. Saisipa Helsinkiinkin samanlaista. Se olisi niin helppoa: Antaa kaikkien kukkien kukkia ja siirretään puistotuholaisten rahat vaikkapa sosiaalisektorille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Rakennusvirasto ei oikein osaa suhtautua kaupunkiluontoon, sillä se hoitaa kaupunkimetsiä kuin talousmetsiä, ja perustelee tämän ikään kuin ne olisivat kaupunkipuistoja. Kaupunkiluonnon hoidosta tulisi päättää yhteistyöelimessä, jossa olisi mukana luonnonsuojeluasiantuntemusta, liikuntatoimi ja rakennusvirasto yhdessä.
Lähetä kommentti