Synnytyssairaaloissa perhehuoneiden kysyntä kasvaa jatkuvasti eivätkä läheskään kaikki halukkaat saa huonetta, jossa lapsen molemmat vanhemmat voisivat asua lapsen ensimmäisten vuorokausien ajan. Lapsen syntymä myllertää elämän ja identiteetin: on ihanaa ja samalla ihmeellistä ja jopa väsyttävääkin. Ensimmäisten vuorokausien aikana on paljon opittavaa imetyksestä vaipanvaihtoon ja navan puhdistamiseen. Kaiken uuden keskellä tutustuu uuteen ihmiseen, uuteen perheenjäseneen. Ensimmäiset yöt ovat täynnä onnea, mutta myös epävarmuutta: hengittääkö vauva, miten itku rauhoitetaan, miten vauva saadaan oikein rinnalle ja imemään.
Lapsen syntyessä puolisot tarvitsevat toisiaan enemmän kuin monissa tilanteissa ja samalla lapsi tarvitsee vanhempiaan. Kuitenkin yleensä perheet hajotetaan ja toinen vanhemmista pakotetaan pois puolison ja lapsen luota. Samalla sairaalaan jäävä vanhempi pakotetaan selviämään yksin ja ilman rakkaimman tukea vuorokauden pimeimpinä hetkinä. Kotiin pakotettu vanhempi tuskin paljonkaan nukkuu, kun on erotettuna uudesta elämästä ja perheestä ja vain odottaa aamua ja paluuta sairaalaan.
Meillä oli puolisoni kanssa onni saada perhehuone pari viikkoa sitten, kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Puolisoni hoiti kaikki käytännönasiat, vaihtoi vaipat ja auttoi vauvan oikeaan asentoon rinnalle. Perhehuoneessa tukihenkilö hoitaa myös siivouksen, roskien tyhjennyksen, liinavaatteiden ja muiden vaatteiden kuljetuksen pesuun ja huolehtii kaikista mahdollisista muistakin käytännön asioista. Kätilöitä ei tarvitse työllistää esimerkiksi tuomaan juomista, mikäli sängystä nouseminen on hankalaa eikä siivouspalveluita tarvita ennen huoneen luovuttamista. Samalla molemmilla vanhemmilla on mahdollisuus elää uuden perheen jäsenen kanssa mullistava ensimmäiset hetket ja olla osa lapsen elämää kaikkina hänen ensimmäisinä tunteinaan.
Tasa-arvoinen vanhemmuus alkaa jo perhehuoneesta, jossa vastuu lapsesta on yhteinen. Samalla tunnustetaan myös molempien vanhempien oikeus ja merkitys sille, että on lapsen lähellä. Suru oli suuri osastollamme niillä, jotka eivät haaveistaan huolimatta saaneet perhehuonetta.
Pienellä remontilla saataisiin siirreltyä osastojen väliseiniä niin, että saataisiin rakennettua lisää pieniä perhehuoneita. Muutoin henkilöstökustannukset parhaimmillaan vähenevät isän hoitaessa monia hoitohenkilökunnan ja siivojan tehtävistä. Perhehuoneeseen pitäisi olla mahdollisuus kaikilla sitä haluavilla. Mikäli kuntien hyväntahtoisuus ei tähän riitä, sen voisi kirjata vaikkapa lakiin hoitotakuun tavoin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
"Tasa-arvoinen vanhemmuus alkaa jo perhehuoneesta, jossa vastuu lapsesta on yhteinen."
Eipäs kun raskauden alusta. ;-)
Joo, samaa mieltä itse pointista.
Heh. Kyllä, alusta lähtien. Hyvä pointti. :)
Toisaalta onko vanhemmuutta ennen kuin lapsi on syntynyt? Vai onko se kuitenkin enemmän vanhemmuuteen valmistautumista? Tasa-arvoinen vanhemmuus saa mielestäni ihan eri merkityksen lapsen syntyessä kuin raskauden aikana. Toisaalta totuttelu siihen ajatukseen, että pian elämässä on pieni olento huolehdittavana alkaa jo silloin, kun rupeaa haaveilemaan lapsen saamisesta ja silloin tietenkin jo kasvu tasa-arvoiseen vanhemmuuteenkin alkaa.
Lähetä kommentti