Hyvin vuoksi työmatka-autoilua

Kaupunki muuttui hiljaiseksi ja pehmeäksi. Ikkunan ulkopuolella leijailee isoja hahtuvia. Kaksikuukautinen Lennimme oli aivan ihmeissään, kun aamuiseen tapaansa katseli sylissä ikkunasta ulos. Suu jäi auki, kasvoilla hölmistynyt ilme ja pää pyöri vauhdilla puolelta toiselle.

Mielenkiintoista oli huomata, että klo 10 ulkona käydessäni Kallion katujen varret olivat täynnä lumipeitteisiä autoja. Sää huomioiden autojen lumipeite ei herättänyt huomiota vaan se, että niitä autoja oli paikalla lähes saman verran kuin sunnuntaina illalla.

Yksityisautolla töihin matkaaminen on ilmeisesti vain sellaista huvitusta, jota harrastetaan, kun auton saa helposti liikkeelle. Vain harvat olivat kaivaneet autonsa kinoksista ja raivanneet tien auraustönkäreen läpi liikenteeseen. Kaikki nämä n. 90 prosenttia autoista, jotka tänään olivat poikkeuksellisesti jääneet nököttämään kotikadulle ovat siis turhaan liikenteessä lumettomien päivien aamuruuhkassa. Uskomatonta, kuinka moni on valmis nököttämään aamuruuhkassa vain huvin vuoksi julkisen liikenteen käyttämisen sijaan.

Omistusautopysäköinnin hinta on saatava ehdottomasti korkeammaksi. On järjetöntä, että 36 eurolla VUODESSA saa paikan kadun varresta. Tämän pitäisi olla minimihinta kuukaudessa ja silti se olisi kohtuuttoman halpa. Lisäksi tarvitaan huomattavasti nykyistä edullisempi, mielellään maksuton joukkoliikenne.

Laina-autoille pysäköintitunnusta ei voi hankkia. Kyseessä ei siis ole asukaspysäköinti, kuten usein virheellisesti sanotaan. Helsingissä saa pysäköintitunnuksen ainoastaan omistamaansa autoon, joka on vakituisesti paikalla. Yhteen pysäköintitunnukseen ei siis voi lisätä esim. kahta auton rekisteritunnusta ja vaihtaa kyltti siihen autoon, joka on mahdollisesti lainassa. Näin kyseessä olisi todellinen asukaspyäköinti nykyisen omistusautopysäköintitunnuksen sijaan.

Nenäpäivä - ivailua ja seksismiä

Satuin katsomaan nenäpäivän lähetystä siivouksen lomassa. Lähetyksessä pelleiksi sun muiksi pukeutuneet juontajat vetivät mautonta showta ja siinä sivussa houkuttelivat lahjoittamaan rahaa. Varsinaisesti lahjoituksen kohteista ja syistä ohjelmassa ei paljon puhuttu. Sen sijaan asiavirheitä oli jäänyt paljon. Toisin kuin ohjelmassa väitettiin esim. a-vitamiinia eri rokoteta, isorokkoa ei ole enää olemassa jne. jne. Huonosti toteutettu ja teennäinen pelleily näytti olevan pääasia ja Sierra Leonen sekä Somalian ongelmat olivat sivuseikka.

Nenäpäivään liittyy paljon pöyrisyttävää imperialismista seksismiin. Sillä, että laitetaan pellenenä päähän kuvitellaan, että saadaan luotua ajatus, että kerätään "hauskalla tavalla" rahaa hyväntekeväisyyteen. Onko hauskuus alentavaa pelleilyä muiden kustannuksella? Ohjelmasta tuli vaikutelma, että esim. Somalian ja Sierra Leonen ongelmat ovat vain osa hauskuutta ja hölmöilyä. Miksi tarvitaan pellenenä, jotta voidaan yrittää kertoa Somalian ja Sierra Leonen tilanteesta ja saada rahalahjoituksia? Me suomalaiset olemme toki pellejä - maamme kehitysyhteistyörahatkin laahaavat pahasti tavoitteiden jäljessä. Samalla kuitenkin keräyskohdemaiden vakavat ongelmat jäivät pellenenän taakse.

Ylen juontaja Peltsi oli Sierra Leonessa ja haastatteli ihmisiä. Siellä kuvattiin, kuinka Peltsi oli opettanut miesjoukkoa huutamaan kiitos. Vaikutelma oli lähinnä, että suomalainen rikas toimittaja lähtee sisällissodan runtelemalle alueelle ja asettuu paikallisten yläpuolelle je tekee heistä suomalaisen huumorin välineitä. Mitä halutaan viestittää sillä, että on laitettava pellenenä päähän, jotta voidaan auttaa ihmisiä jossain muualla? Missä on ihmisten arvostus ja kunnioitus? Eivätkö suomalaiset ole kiinnostuneita kantamaan omaa vastuutaan ongelmista ja lahjoittamaan rahaa kehitysyhteistyöhön muutoin kuin voimalla asettua pelleilemällä ongelmien yläpuolelle?

Millä tavalla reagoitaisiin, jos veteraaneille ruvettaisiin keräämään rahaa pellenenät päällä? Voitaisiinko heille kerätä "hauskalla tavalla" rahaa järjestämällä show, jossa sirkustirehtööri pyörittäisi bingopalloja ja kioskit möisivät punaisia pelleneniä. Uskoisin, että vastustus olisi kova, jos täällä armeijaan haalitut nuoret lähtettäisiin kaduille pellenenissä sotilaspukujen sijaan. Miksi? Miksi täällä veteraanikeräystä ei voisi toteuttaa pellenenissä, mutta ympärileikatuille tytöille ja lapsisotilaille rahaa kerätessä pellenenät laitetaan päähän? (Toisaalta sotilaille ja sellaisiksi pukeutuneille en myöskään anna missään tilanteessa rahaa. )

Nenäpäivän ohjelmassa oli paljon pöyristyttäviä "mainospätkiä". Yhdessä nuori tyttö kaupittelee isomahaiselle keski-ikäiselle miehelle punaista nenää ja sanoo, että sen avulla muun muassa vähennetään tyttöjen ympärileikkauksia. Mies alkoi kommentoida tytölle karvojen leikkaamisesta tyyliin "Sinäkin olet niin tiukka, että on varmasti tiukasti ajeltu karvatkin." Tyttö vain naureskeli ja totesi, ettei ympärileikkauksella ole tekemistä karvojen leikkaamisen kanssa ja rupesi kertomaan, mistä on kyse. Mies tukki korvat ja kysyi, miten tytön saa vaiennettua. Tyttö vastasi, että viidellä eurolla, jonka jälkeen mies kysyi saako sujauttaa setelin "tuonne". Kuvauksella annettiin ymmärtää, että mies olisi sujauttamassa rahansa nuoren tytön rintojen väliin. Tähänkin tyttö vain vasti naureskellen "sujauta vaan".

Voisiko enää mauttomampaa mainosta olla. Mitä YLE haluaa viestittää sillä, että naureskellaan keski-ikäisen miehen nuoreen tyttöön kohdistamaa ahdistelua. Vastaavassa tilanteessa oikeassa elämässä tyttö olisi voinut vaikkapa soittaa poliisin. Onko tämä YLE:n käsitys hauskuudesta? Onko mainos jonkun keski-ikäisen yleläisen miehen tekemä? Ainakaan tällä mainospätkällä ei saatu kerrottua ympärileikkauksesta mitään. Sen sijaan onnistuttiin saamaan seksuaalinen ahdistelu muka hyväksyttäväksi huumoriksi.

Harmi, että moni melko uskottava kehitysyhteistyöjärjestö oli mukana tällä tavalla toteutetussa keräyksessä, jossa vitsailtiin sekä sierraleonelaisille ihmisille että seksismille. Tällainen huumori on mielestäni vaarallinen laji, jossa on vaarana epäonnistua. Niin kävi mielestäni nyt.

Juristit ja keikkalääkärit tuloveron piiriin!

Verokikkailu on yksi kätevista tavoista rikastua Suomessa. Esimerkiksi juristit ja yksityisten yritysten keikkalääkärit eivät nosta palkkaa työstään, vaan saavat korvauksen pääomatulona. Rahojen kierrättäminen yritysten kautta osinkoina pitäisi kieltää ja saada verokikkailijat tuloveron piiriin. Pääomatuloista verotetaan 28 prosenttia, mikä monien keikkalääkäreiden tai vaikkapa MedOnen johtajajoukkion tuloista on todella pieni osuus. Tasa-arvoisemman progressiivisen tuloveron kiertäminen on Suomessa liian helppoa.

Kuulin myös, että MedOnen lääkäreille on tarjolla saman yrityksen tytäryhtiön tarjoamaa veroneuvontaa. Lääkäreitä siis opastetaan veronkierrossa, jotta tuloveron maksaminen olisi mahdollisiman helppoa kiertää. Tällaisella epäeettisellä tavalla muun muassa MedOne houkuttelee työntekijöitä.

Olisi mielenkiintoista nähdä laskelmia siitä, kuinka paljon tämä järjestelmä maksaa ja kuinka paljon halvemmaksi tulisi tuottaa esimerkiksi terveydenhuolto kokonaan julkisesti. Sen lisäksi, että palvelu maksaa enemmän sekä kunnat että valtio menettävät merkittäviä määriä verotuloja vuodessa tämän verokikkailun vuoksi. Terveyspalveluiden yksityistämisen laskelmissa näitä menetyksiä ei oteta huomioon ja siten yksityistämisen kustannukset ovat vielä nykyisiä laskelmia suuremmat.

Kansanedustajien pitäisi pikaisesti ruveta lainsäädäntöpuuhiin tämän pääomaverokierron estämiseksi.

Verorarhoja syydetään MedOnelle!

Nyt saimme taas lukea, kuinka MedOnea johtava kolmikymppisten miesten kaveriporukka on onnistunut saamaan kunnilta yli 50 miljoonaa euroa rahoja valtavan omaisuutensa kartottamiseen. Nämä rahat voitaisiin käyttää terveydenhuoltoonkin, ei muutamien yksilöiden rikastuttamiseen.

Kunnat ja esim. HUS eivät osaa hoitaa asioitaan siten, että työntekijät saataisiin pidettyä ja motivoitua hommaan. Esimerkiksi työajoista ei juurikaan voi neuvotella ja palkankorotuksia ei käytännössä ole. Kokeneimmat ja työhönsä sitoutuneet lääkärit ja hoitajat toimivat kunnan palkkalistoilla pienemmällä palkalla ja kantaen kokonaisvastuun työstä. MedOnen keikkalääkärit sen sijaan tulevat ja menevät eikä heillä ole vastuuta potilaista kuin yhden tai muutaman päivän ajan. MedOnen lääkärit ja yritys hytötyvät kunnan infrastruktuurista ja siitä, että edelleen on jäljellä niitä lääkäreitä ja hoitajia, jotka kantavat kokonaisvastuun. Tämä käytäntö jo itsessää toimii kuntaa vastaan: työmotivaatio heikkeneen, kun kokematon keikkailija saa parempaa palkkaa ja työ on helpompaa. Kiirettä ei tarvitse pitää, kun itselle tai työkavereille ei seuraavana päivänä kostaudu hitaasti ja huolimattomasti tehty työ.

Kunnilla MedOnen ja vastaavien käyttäminen on paljon kalliimpaa kuin saman toiminnan pyörittäminen itse. Mitä enemmän keikkafirmoja käytetään, sitä riippuvaisempia kunnat ovat näistä kaupallisista toimijoista. Kun yhdessä paikassa helpommalla ja joustavammalla työllä saa isompaa palkkaa, on entistä vaikeampi rekrytoida samaan paikaan pysyvään työhön työntekijöitä heikommilla ehdoilla. Näin kallis kierre on valmis.

Esimerkiksi Vantaalla ja Lahdessa on terveydenhuolto siirretty lähes kokonaan MedOnen pyöritettäväksi. Laadun valvonta ja poliittinen vaikuttaminen terveydenhuoltoon on paljon vaikeampaa kuin silloin, kun palvelu on julkisesti tuotettua. Kun julkinen terveydenhuolto on kerran ajettu alas, sen pystyttäminen uudestaan on äärimmäisen vaikeaa.

Mielestäni olisi nyt todella tärkeää satsata terveydenhuoltoon kunnolla. Kertakustannuksilla pääsisi eroon kalliista yksityisistä yrityksistä ja kuntalaisten verorahoilla leivotuista miljonääreistä.

Työntekijöiden motivointi puuttuu kunnassa

Pikkujoulut on yksi suomalaisen työpaikkakulttuurin osa ja yleensä työnantajien tapa palkita työntekijöitään. Pieni palkitseminen ruokaa ja juomaa tarjoamalla on pieni juttu työnantajille, mutta usein viestii työntekijöille, että heidän työnsä tai olemassaolonsa jollain tavalla huomioidaan. Pikkujouluja ei välttämättä paljon noteeraa, jos ne järjestetään. Jos työnantaja kuitenkin päättää olla järjestämättä pikkujouluja, niiden puute kyllä huomataan. Sillä tavalla työnanataja ilmaisee, että ei ole kiinnostunut työntekijöistään tai halua kiittää vuoden työpanoksesta.

Kuulin juuri, että kaupunki ei maksa mitään pikkujouluista esim. yhdessä kaupungin sairaalassa. Pikkujoulu järjestetään työpaikkaruokalassa ja osallistujien omavastuu on seitsemän euroa. Tämä on hektisessä sairaalassa aiheuttanut paljon kiukkua, vaikka kyse on periaatteessa pienestä asiasta. Kiireisessä työpaikassa, jossa ihmiset tekevät paljon ylitöitä ilman korvausta, on tärkeää jollain tavalla kiittää henkilökuntaa. Kun toimin opettajana kaupungin koulussa, meillä sentään oli pikkujoulut, jonka koulu tarjosi. Silloin siitä tuli olo, että meidän opettajien työtä jollain tavalla arvostetaan.

En itsessään arvosta kaikkea pikkujoulukulttuuriin liittyvää ördäystä, mutta yhteinen juhla henkilökunnalle on tärkeää motivoinnin ja tuttuuden luomiseksi. Mikäli kaupunki panostaisi vaikkapa 8-10 euroa työntekijää kohden jonkinlaiseen kiitokseen ennen joulua työpaikan yhteisen joulujuhlan järjestämiseksi, tämä summa varmasti palautuisi siinä, että työntekijät ovat hiukan sitoutuneempia ja motivoituneempia. Juhlien järjestämättömyys ainakin toimii suoraan työnantajaa vastaan, kun osoitetaan, että ei olla kiinnostuneita työntekijöistä.

Kaupungilta puuttuu mielestäni työntekijöiden motivoinnin ja huomioimisen kulttuuri. Harvassa kunnan työpaikassa on mahdollista vaikuttaa omaan työhönsä, työaikoihin, tai saada vaikkapa positiivista palautetta. Johto on useissa paikoissa kaukana työntekijöiden arjesta eikä tunne sitä. Yksi tapa saada lisää työntekijöitä kunnan tärkeisiin julkisiin palveluihin olisi työntekijöiden arvostaminen ja sen osoittaminen. Kenties tässä asenteessa kaupungilla olisi opittavaa yksityisiltä yrityksiltä.

Valaiden syönti Norjassa

Norja on yksi maista Islannin ja Japanin ohella, joka edelleen lahtaa harvinaiseksi käyvää upeaa merinisäkästä, valasta. Norja on ollut aikaisemmin sitoutunut siihen, että metsästämistä tehdään vain tieteellistä tutkimusta varten. Kuitenkin uhkana on jatkuvasti ollut, että Norja palaisi takaisin kaupalliseen metsästykseen. Kalastajat kun väittävät, että heidän saaliinsa pienenee, kun valas on heitä tehokkaampi kalojen saalistaja.

Norja on kuitenkin näköjään jo siirtynyt kaupalliseen valaanmetsästykseen, piittaamatta laajasta kansainvälisestä paineesta ja merten ekologisuuden ja monimuotoisuuden säilyttämisestä.

Lähipiirini jäsen tuli juuri Norjasta työmatkalta. He olivat olleet vuonoristeilijällä. Laivalla oli ruokalistalla valasta! Näköjään Norja on siis siirtynyt myös valaiden kaupalliseen hyödyntämiseen. Tai sitten heillä on merkillinen tapa tehdä tieteellistä tutkimusta...

Greenpeacen sivuilla kerrotaan, että Norja harkitsee paluuta kaupalliseen käyttöön. Ilmeisesti sivuja pitäisi päivittää. :(

Finanssikriisi ja sen kommentaattorit

Pikaisesti piipahdin koneelle nyt kun vauva nukahti ja ennen vaalityöhön kiitämistä. Halusin nopeasti kommentoida, että tämän päivän Hesarissa oli loistava Attac:n pj. Mikko Saulin Vieraskynä-kirjoitus.

Kapitalistinen talousjärjestelmä korisee ja uusliberalismin opit ovat osoittautuneet virheellisiksi. Ratkaisuna kapitalismin romahduksessa käytetään sosialismia, kun valtiot ottavat pankkeja haltuun. Muun muassa Attac on vaatinut voimakasta talouden säätelyä ja ohjausta, mutta uusliberalistista ideologiaa ajavat taloustieteilijät ja poliitikot ovat olleet vakuuttuneita siitä, että markkinatalous korjaa ja ohjaa itse itseään. Niin ei kuitenkaan nyt käynyt.

Tilanteessa, jossa kapitalismi ei näytäkään toimivan, kuitenkin haastatellaan käytännössä ainoastaan uusliberalistisia talousihmisiä asiantuntijoina. Olen kaivannut sitä, että tässä tilanteessa olisi annettu paljon suurempi painoarvo niille asiantuntijoille, jotka ovat vaatineet tiukempaa ohjausta ja sääntöjä markkinoille. Ihmettelen, että eikö meillä ole Suomessa sellaisia kriittisiä journalisteja, jotka havahtuisivat miettimään, ketä haastattelevat. Vihdoin Hesari antoi pienen pläntin tilaa Attacille. Toivottavasti jatkossa näkyy vähän enemmän myös muita tästä tilanteesta varoitelleita tahoja äänessä.

Näpit irti kaupunkiluonnosta!

Surukseni huomasin muutama päivä sitten, että Töölönlahden Linnunlaulun puolella monien suosima hiekkainen pieni polku oli päällystetty asvaltilla. Häivähdys luontoa oli jälleen riistetty kaupunkiasujilta. Töölönlahdella näkee, kuinka pieniä polkuja muodostuu asvaltoitujen alueiden reunoille. Niillä ihmiset lenkkeilevät, koirat nuuskivat maata ja jaloissa tuntuu aavistus maasta, jolla kävelee. Nyt uudessa Töölönlahden suunnitelmassa on tavoitteena "siistiä" rannat ja kivetä ne. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki itsestään kasvanut kasvillisuus kaisloineen poistetaan ja tilalle saadaan kliininen ja järjestyksessä pysyvä ranta, jossa ei päästetä mitään luonnollisesti kasvamaan. Onkohan tämä Vanhasen ohjailema salajuoni saada ihmiset muuttamaan Nurmijärvelle: kaikki luonnonmukaisuus pois, jolloin ihmiset rupeavat kaipaamaan pois kaupungista.

Suosittujen polkujen asvaltointi on pieni esimerkki siitä toivottomasta ja raivostuttavasta toiminnasta, jota Helsingin puisto-osasto harjoittaa. Keskuspuiston metsät ovat yksi Helsingin rikkauksista. Siellä ovat viihtyneet sekä hirvet, ketut että lepakot. Lapsuuteni ja nuoruuteni maisemissa Haagassa metsät päätettiin suuresta vastustuksesta huolimatta muuttaa puistoiksi. Vielä vuosia tämän tuhon jälkeen näki, kuinka puistojen köysiaidat oli katkottu syviksi uurtuneiden polkujen kohdista. Pieni katkeruus kaupunkia kohtaan on Haagassa jäänyt itämään, vaikka tästäkin metsän tuhosta on jo yli kymmenen vuotta. Kirjoittelin keskuspuistojen merkityksestä minulle vuoden 2004 kunnallisvaalien nettisivuille pitkän pätkän. Kirjoitusta voi käydä kurkkaamassa.

Helsingissä on käsittämätön vimma saada luonto kontrolliin. Väärässä paikassa oleva kasvi poistetaan ja tilalle laitetaan suunnitelmiin sopiva istutus. Nämä istutukset ympäröidään muovilla, soralla tai hakkeella, jotta yksikään suunnitelmiin kuulumaton kasvi ei pääsisi vahingossa työntämään päätään esille.

Asuin pari vuotta sitten Berliinissä ja edelleen kaihoten muistelen kaupungin vihreyttä. Kaikkialla kasvoi pientä pöheikköä. Jalkakäytäville aikanaan istutettujen puiden juurella kasvoi jos jonkinsorttista kortta ja pensasta, rannat ja puistot olivat täynnä vihreyttä ja luonnontuntua. Saisipa Helsinkiinkin samanlaista. Se olisi niin helppoa: Antaa kaikkien kukkien kukkia ja siirretään puistotuholaisten rahat vaikkapa sosiaalisektorille.

Kännykkäkamerat päiväkodin työntekijöillä!!

Just näin. MTV:n 45 minuuttia ohjelmassa kerrottiin, kuinka Helsinki panostaa siihen, että päiväkotien ohjaajilla on kännykkäkameroita, joilla he voivat valokuvata lasten päivän puuhia. Vanhemmat voivat sitten netin kautta katsoa, mitä heidän lapsensa ovat päivän aikana puuhanneet.

Voiko touhu enää tämän järjettömämmäksi mennä! Ihan kuin päiväkodissa ei olisi suurissa ryhmissä ohjaajilla muutakin tekemistä kuin valokuvata ja valikoida, mitä kuvia lähettävät vanhemmille. Vanhemmat voisivat vaihtoehtoisesti tulla aikaisemmin päiväkotiin hakemaan lasta ja siellä katsoa, mitä lapsi puuhaa. Ja Helsingilläkin olisi paljon tärkeämpiä kohteita syytää rahaa. Päiväkotien ryhmäkokojen pienentäminen ja työntekijöiden määrän vähentäminen olisi yksi kohde.

Samaisessa ohejlmassa kerrottiin, kuinka 8 prosentilla koululaisista on oppimisvaikeuksia. Käytännössä kuitenkaan erityisopetukseen ei ole resursseja eikä erityisopettajia ole koulutettu riittävästi. Koulujen pienet ryhmäkoot olisivatkin keino tukea oppilaita. Yli 20 oppilaan porukassa opettajalla ei ole aikaa auttaa tukea tarvitsevia oppilaita.

Vai olisikohan tässäkin ratkaisuna kännykkäkamerat. Ja vaikkapa suora yhteys vartiointifirmaan. Äh.

Piutpaut ekologisuudelle Turussa

Uskomatonta! Huomasin juuri Iltalehden uutisen, jossa kerrotaan Turun kaupungin kieltäneen kestovaipat päiväkodeissa. Pöyristyttävää! Päätöstä perustellaan hygieniasyillä ja hajuilla.

Kestovaipat on helppo pakata pussiin ja sulkea se tiiviisti. Näin hajuja ei tule. Olen myös huomannut kertakäyttövaippojen haisevan huomattavan paljon enemmän kuin kestovaippojen. Kestovaipat ovat saman mallisia kuin kertakäyttöiset ja ne on yhtä helppo vaihtaa kuin kertakäyttöiset. Lapsen iholle hengittävämmät kestovaipat ovat lisäksi usein paljon parempia kuin kertakäyttöiset. Turun päätös vaikuttaa perustuvan lähinnä tietämättömyyteen.

Vaippojen jätekuorma ja metaanipäästöt kaatopaikoilla ovat valtavia. Yksi lapsi käyttää keskimäärin 3500 vaippaa. Tämä päätös hankaloittaa ekologista ja lapsiystävällistä vaippailua ja on todella huono viesti Turun kaupungilta. Toivottavasti muut kaupungit eivät lähde mukaan samaan hölmöilyyn.

Synnytyssairaaloiden karsiminen ja Tammisaari

Uuden terveydenhoitolain ja toisaalta HUS:n strategian seurauksena Suomessa ja Uudellamaalla ollaan karsimassa suuri joukko synnytyssairaaloita.

Kysymys on todella hankala. Toisaalta turvallisuuden kannalta on tärkeää, että sairaalassa on riittävästi henkilökuntaa ja päivystys toimii jatkuvasti. Synnytys on myös hyvin erilainen tapahtuma kuin vaikkapa jokin leikkaus. Synnytyksessä koko perhe muokkautuu.

Tammisaaren synnytyssairaala on tunnettu pehmeistä arvoistaan: perheet ja heidän toiveet otetaan huomioon, imetystä tuetaan ja ohjataan, synnytyksessä on käytössä erilaisia lääkkeettömiä kivunlievitystapoja ja perhehuoneeseen pääsevät kaikki halukkaat.

Tammisaaren sairaalan lakkauttaminen herättää suurta huolta laajassa joukossa. Pienessä Tammisaaren kaupungissa oli jopa 4000 henkilöä osoittamassa mieltä synnytysosaston säilyttämisen puolesta. Tämä kertoo siitä, että vastaavaa toimintaa ja samanlaisia synnytysosastoja tarvitaan. Kaikkialla HUS:n aluella ja koko maassa pitäisi ottaa oppia Tammisaaren synnytysosaston toiminnasta. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, esimerkiksi perhehuoneet ja kunnollinen imetysohjaus pitäisi olla itsestäänselvyyksiä kaikkialla.

Mikäli synnytyssairaalat vähenevät, perhehuoneiden merkitys entisestään lisääntyy. Perheiden ja etenkin puolisoiden pitää päästä entistä kauemmas mukaan sairaalaan. Perhehuone pitäisikin olla tarjolla kaikille sitä haluaville. Sillä säästetään myös kustannuksissa, kun isät hoitavat suuren osan siitä työstä, josta kätilöt ja esimerkiksi siivoojat vastaavat.

Kirjoittelin tästä blogiin enemmän syyskuussa. Sieltä voi vilkaista, jos kiinnostaa enemmän.

Freiburgilainen kaupunkisuunnittelu meillekin! - Kielto kaupungin ulkopuolisille kauppakeskuksille!

Saksalaisessa Freiburgin kaupungissa kaupungin suunnittelu vaikuttaa ihanteelliselta Sonja Hellmanin kuvaamana (Hufvudstadsbladet 22.9.2008).

Freiburgissa kiellettiin jo vuonna 1988 suurten kauppakeskusten rakentaminen kaupunkien ulkopuolelle. Kaupunkia haluttiin suunnitella parhaaksi mahdolliseksi kaupunkilaisille, niille ihmisille, jotka liikkuvat kävellen kauppaan ja käyttävät lähellä olevia palveluita.

Kaupunkien ulkopuolella olevien supermarkettien huomattiin heikentävän ja sulkevan keskustan liikkeitä ja tämä kehitys haluttiin pysäyttää. Pian keskustan pienet liikkeet palasivat ja vahvistuivat ja kaupungin elävyys palasi. Nykyään kaupunki panostaa ekologisuuteen: uudet talot rakennetaan energiatehokkaiksi ja niitä lämmitetään aurinkopaneeleilla. Jatkossa talojen lämmitys saadaan asukkaiden omasta ruumiinlämmöstä.

Freiburgissa panostetaan pyöräteihin ja -parkkeihin sekä raiteisiin ja ollaan ylpeitä siitä, että kaupungissa toimitaan mahdollisimman ympäristöystävällisesti ja kaupunkilaisten tarpeet huomioon ottaen. Kaupunkisuunnittelu kuulostaa utopialta verrattuna suomalaiseen kehitykseen, jossa suuria kauppakeskuksia putkahtelee pitkin poikin maata kuin sieniä sateella.

Suomessa kaupunkikulttuuria, palveluiden ja liikkeiden läheisyyttä sekä helppoa saavutettavuutta ilman omaa autoa ei arvosteta riittävästi. Kaupunkien vetovoima on niiden elävyydessä, tapahtumissa, palveluissa ja ravintoloissa sekä siinä, että kaupungista ei tarvitse poistua suurempia hankintoja varten.

Meillä Matti Vanhasen idea autoiluun perustuvasta elämäntavasta otetaan vakavasti ja siitä keskustellaan mediassa useiden viikkojen ajan. Monissa eurooppalaisissa kaupungeissa lähinnä maalaisia edustavan puolueen ministerin haaveet maaseutukaupungista olisi varmasti sivuutettu myötätuntoisella hymähdyksellä.

Helsinki voisi seuraavalla kunnallisvaalikaudella näyttää esimerkkiä muulle maalle kieltämällä Freiburgin tavoin suurten kauppakeskusten rakentamisen. Sekä sosiaalisesti että ekologisesti olisi parempi, että perheet käyttäisivät lähellä olevia palveluita ja matkustaisivat toisinaan julkisilla kulkuneuvoilla keskustaan ostoksille. Samalla koko perhe voisi viettää aikaa vaikkapa ravintolassa syöden ja rentoutuen tai puistossa pelaillen.

Helsingissä päätös vaatisi poliittista rohkeutta, mutta samalla lopputulos olisi varmasti Freiburgin tavoin kaupunkilaisille positiivinen muutos.

(Tämä kirjoitus on julkaistu myös Vihreiden kunnallisvaaliblogissa.)

Tärkeimmät vaaliteemani

Olen kunnallisvaaleissa ehdokkaana Helsingin Vihreiden listalla numerolla 194. Laitan tähän alle tärkeimmät vaaliteemani. Olisi kiva kuulla kommentteja.

Pienemmät ryhmäkoot ja tukea nuorille
Tuhlaamme tulevaisuudesta, jos säästämme nuorilta tänään. Opettajat havaitsevat ongelmia ja kiusaamista, mutta niihin ei ole aikaa puuttua. Lasten ja nuorten pahoinvoinnin ennaltaehkäisy alkaa jo neuvoloista ja päiväkodeista. Pienemmät ryhmäkoot on välttämättömyys. Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden sekä lastensuojelun rahoja on lisättävä!

Parempaa terveydenhoitoa
Helsinki on rikas kaupunki jolla on varaa tarjota kaupunkilaisille parempaa ja edullisempaa hoitoa. Kohtuuttomiin ruuhkiin ja jonoihin saadaan helpotusta vain henkilöstöä lisäämällä. Organisaatiomuutokset yritysmaailman opein ei ole oikea ratkaisu. Toimintaa pitää kehittää henkilökuntaa kuunnelleen, ei ylhäältä sanelemalla. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto on saatava kuntoon!

Inhimillisempiä palveluja vanhuksille
On häpeä Helsingille ettei vanhainkotipaikkoja riitä kaikille niitä tarvitseville! Vanhuksien omaa tahtoa on kunnioitettava ja inhimillistä hoivaa pitää tarjota, eikä vaatia kotona asumista liian huonokuntoisena vain sen takia, että se on kaupungille edullisinta.

Syrjäytymistä pitää ehkäistä
Alkoholismi, huumeriippuvuus, köyhyys, työttömyys, asunnottomuus ja mielenterveysongelmat johtavat valitettavan usein syrjäytymiseen ja ennenaikaiseen kuolemaan. Ihmisiä joilla on vaikeita sosiaalisia ongelmia pitää tukea kokonaisvaltaisesti heidän ihmisarvoa kunnioittaen. Tätä varten tarvitaan terveys- ja sosiaalitoimen nykyistä laajempaa yhteistyötä ja moniammatillisia tiimejä. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi pitää panostaa lisää rahaa työllistämiseen, päihdehoitoihin ja mielenterveystyöhön.

Vihreämpi kaupunki, saasteet kuriin
Ympäristö pilaantuu ja ihmiset sairastuvat saasteiden lisääntyessä. Helsinkiin maksuton joukkoliikenne, lisää pyöräteitä, uusia metroreittejä ja autoille ruuhkamaksut. Helsingin on panostettava uusiutuviin energialähteisiin ja energiansäästöön. Ympäristömaksuilla voidaan kulutusta kannustaa ekologisemmaksi. Automarkettien rakentaminen on kiellettävä.

Elävää kaupunkikulttuuria!
Kaupunkiini kuuluu istuskelu puistossa ystävien kanssa, rennot kahvilat, jäätelökioskit, erilaiset ihmiset, omaehtoinen toiminta, epäkaupallinen tila, vallatut talot ja mahdollisuus vaikuttaa oman alueensa asioihin. Kaupunkilaisten omaa kulttuuria on tuettava ja kaupunginosia kehitettäviä kaupunkilaisten olohuoneiksi. Kaupunkitilaa pitää suunnitella myös lapsia ja perheitä varten. Hiekkalaatikkoja terasseille ja kahviloihin muun Euroopan tapaan!

Perhehuone lakisääteiseksi

Synnytyssairaaloissa perhehuoneiden kysyntä kasvaa jatkuvasti eivätkä läheskään kaikki halukkaat saa huonetta, jossa lapsen molemmat vanhemmat voisivat asua lapsen ensimmäisten vuorokausien ajan. Lapsen syntymä myllertää elämän ja identiteetin: on ihanaa ja samalla ihmeellistä ja jopa väsyttävääkin. Ensimmäisten vuorokausien aikana on paljon opittavaa imetyksestä vaipanvaihtoon ja navan puhdistamiseen. Kaiken uuden keskellä tutustuu uuteen ihmiseen, uuteen perheenjäseneen. Ensimmäiset yöt ovat täynnä onnea, mutta myös epävarmuutta: hengittääkö vauva, miten itku rauhoitetaan, miten vauva saadaan oikein rinnalle ja imemään.

Lapsen syntyessä puolisot tarvitsevat toisiaan enemmän kuin monissa tilanteissa ja samalla lapsi tarvitsee vanhempiaan. Kuitenkin yleensä perheet hajotetaan ja toinen vanhemmista pakotetaan pois puolison ja lapsen luota. Samalla sairaalaan jäävä vanhempi pakotetaan selviämään yksin ja ilman rakkaimman tukea vuorokauden pimeimpinä hetkinä. Kotiin pakotettu vanhempi tuskin paljonkaan nukkuu, kun on erotettuna uudesta elämästä ja perheestä ja vain odottaa aamua ja paluuta sairaalaan.

Meillä oli puolisoni kanssa onni saada perhehuone pari viikkoa sitten, kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Puolisoni hoiti kaikki käytännönasiat, vaihtoi vaipat ja auttoi vauvan oikeaan asentoon rinnalle. Perhehuoneessa tukihenkilö hoitaa myös siivouksen, roskien tyhjennyksen, liinavaatteiden ja muiden vaatteiden kuljetuksen pesuun ja huolehtii kaikista mahdollisista muistakin käytännön asioista. Kätilöitä ei tarvitse työllistää esimerkiksi tuomaan juomista, mikäli sängystä nouseminen on hankalaa eikä siivouspalveluita tarvita ennen huoneen luovuttamista. Samalla molemmilla vanhemmilla on mahdollisuus elää uuden perheen jäsenen kanssa mullistava ensimmäiset hetket ja olla osa lapsen elämää kaikkina hänen ensimmäisinä tunteinaan.

Tasa-arvoinen vanhemmuus alkaa jo perhehuoneesta, jossa vastuu lapsesta on yhteinen. Samalla tunnustetaan myös molempien vanhempien oikeus ja merkitys sille, että on lapsen lähellä. Suru oli suuri osastollamme niillä, jotka eivät haaveistaan huolimatta saaneet perhehuonetta.

Pienellä remontilla saataisiin siirreltyä osastojen väliseiniä niin, että saataisiin rakennettua lisää pieniä perhehuoneita. Muutoin henkilöstökustannukset parhaimmillaan vähenevät isän hoitaessa monia hoitohenkilökunnan ja siivojan tehtävistä. Perhehuoneeseen pitäisi olla mahdollisuus kaikilla sitä haluavilla. Mikäli kuntien hyväntahtoisuus ei tähän riitä, sen voisi kirjata vaikkapa lakiin hoitotakuun tavoin.

HUS:n johtamiseen tolkkua!

HUS:n uutta strategiaa ja hallintouudistusta on muun muassa HUS:n hallituksen puheenjohtaja Aatto Prihti (HS mielipide) perustellutt sillä, että organisaatiomuutos on "välttämätön". Välttämättömyys perustuu ilmeisesti siihen, että kustannukset toistuvasti ovat ylittäneet kuntien (ali)budjetoinnin. Ensisijainen tavoite on siis budjettikuri, ei hoidon laadun parantaminen tai henkilökunnan tyytyväisyys. Kuukaan organisaatiouudistuksen kannattajista ei kuitenkaan ole pystynyt perustelemaan miten voidaan olettaa, että yritysmaailman opit tekisivät HUS:n toiminnasta kustannustehokkaampaa. Sitä vain pidetään itsestäänsevyytenä, ilman että väitteen tueksi olisi minkäänlaista faktatietoa, kokemusta muualta tai tutkimusnäyttöä.

Jo nykyisellään HUS:n keskeinen ja suurin yksikkö, HYKS, on pohjoismaiden kustannustehokkain yliopistosairaala (HS 13.9.2008.) Tämän vuoksi suureen organisaatiomuutokseen liittyy myös isoja riskejä, sillä on mahdollista myös että kustannustehokkuus ja hoidon laatu laskevat. Organisaatiouudistuksella ollaan myös vaarantamassa yliopisto-opetus, joka on HYKS:n vastuulla. Ylilääkärit ovat tähän asti olleet alansa johtavia asiantuntijoita ja vastanneet lääketieteen opetuksesta, tutkimuksesta sekä hoidosta. Nyt uudistuksen jälkeen akateemista pätevyyttä ja alan asiantuntijuutta ei pidetä kriteerinä entisen ylilääkärin eli uuden palvelujohtajan virkaan, vaan ainoastaan minkä tahansa alan erikoislääkärintutkinto riittää. Kuka silloin vastaa lääketieteellisestä opetuksesta? Entä tutkimuksesta? Mihin katoavat kansainväliset suhteet, joita ylilääkäreillä on? Ei voida olettaa, että nykyiset ylilääkärit hakisivat palvelujohtaja-ylilääkärin tehtävään, jossa vaatimukset ovat huomattavasti matalammat kuin heidän nykyisessä työssään. Nyt koko suomalainen lääkärien huippukoulutus on organisaatimuutoksen myötä uhattuna ja samalla tulevaisuuden terveydenhuolto ja sen laatu.

Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksessa, joka on käsittelyssä HUS:n hallituksessa nyt 22.9. on todettu, että mitään strategiaan perustuvaa hoito-organisaation muutoksen tarvetta tai muutoksen varsinaista syytä ei ole dokumentoitu. Siinä on myös mm. että tarkastuslautakunta on jo monena vuonna todennut, että potilaiden hoito toteutuu erinomaisesti, mutta tukipalveluissa on puutteita. Nyt kuitenkin uudistuksesa ollaan puuttumassa nimen omaan niihin rakenteisiin, jotka ovat taanneet hoidon laadun. Tarkastuslautakunnan raportissa todetaan myös, että strategian päämääräksi on asetettu "uudistuvat palvelut ja rakenteet". Raportissa huomautetaan, että tämä on keino ei päämäärä. Miksi uudistus on asetettu päämääräksi, itseisarvoksi? Tämän päivän (21.9.) Helsingin sanomissa oli HYKS:n lääkärin ja professorin mielipidekirjoitus, joka kiteytti paljon. Kannattaa myös vilkaista tarkastuslautakunnan lausunto. Siinä HUS:n hallituksen tukemaan toimintaan suhtaudutaan hyvin kriittisesti. http://asiakirjat.hus.fi/djulkaisu/cgi/DFRAME.ASP?app=3

Ongelmana ei taida olla HUS:n kustannustehokkuus, vaan pikemminkin se etteivät Helsinki ja muut Uudenmaan kunnat halua tarjota asukkaille parasta mahdollista erikoissairaanhoitoa kansainvälisten hoitosuositusten mukaisesti, edes kustannustehokkaasti tuotettuna. Ensisijaisena on säästäminen. Tätä ei uskalleta sanoa ääneen, vaan mieluummin uskotaan organisaatiomuutokseen, jonka toimivuudesta ei ole mitään takeita. HUS:n budjettiin vaikuttaa kuitenkin se, että hoidon tarve lisääntyy ja toisaalta hoidot paranevat. Potilaalle on velvollisuus antaa parasta mahdollista hoitoa eikä hoidon eväämistä saa perustella kustannussyillä. Käytännössä HUS:n talouteen saataisiin ennakoitavuutta ja hallittavuutta sillä, että budjetti olisi riittävä ja huomioisi muuttuvat kustannukset.

Jos välttämättä erkoissairaanhoidon kustannuksia halutaan leikata vastoin kansalaisten toivomuksia, olisi rehellisempää päättää priorisoinneista, eli mille potilasryhmille annetaan parasta hoitoa julkisin varoin ja mille ei anneta. Silloin olisi harkittava, mistä hoidosta tingitään ja halutaanko luppua siitä, että tarjotaan parasta mahdollista hoitoa. Keskivertohoidolla ja vain kaikkein välttämättömimmillä tutkimuksilla saataisiin varmasti paljon säästöjä, mutta sellaista toimintaa ei voi mielestäni pitää eettisenä. Hoidon laatu on kuitenkin uhattuna myös silloin, kun tehdään harkitsemattomia hallintouudistuksia fiilispohjalta ilman argumentteja muutoksen tarpeen tueksi.

Toivon ettei hoitokustannusten leikkaamista nähtäisi itseisarvona. Itseisarvo on mielestäni se, että hoito on laadukasta. Työntekijöiden motivaatio ja sitoutuminen työhönsä sekä mahdollisuus lääketieteellisesti järkevään toimintaa on hallintouudistuksessa uhattuna. Sitoutuminen työhön on yksi keskeisistä laadun varmistajista ja siten toiminnasta ja resursseista päättämistä ei voi erottaa potilaiden hoidosta. Koko HYKS:n toimintakyvyn vaarantaminen rahan säästämiseksi mutu-argumenteilla ei ole vastuullista politiikkaa.

HUS:n hallituksen pitäisi uskaltaa keskeyttää organisaatiouudistus ja pysähtyä miettimään. Koko uuden strategian tarpeellisuus olisi arvioitava uudelleen.

HUS:n hallituksen varajäsenenä jää harmillisen pitkälti ulkopuolelle tästä prosessista, kun ei pääse mukaan kokouksiin ja osallistumaan keskusteluihin.

Suomi-brändistä vielä

Pakko vielä kommentoida tätä Suomi-brändiä, joka erilaisten tutkimusten ja tilastojen perusteella muokkautuu. Tämän päivän Helsingin Sanomien (HS 24.9.08) pääkirjoituksessa todettiin, että Suomen koulut nousevat läntisten maiden kärkeen koulujen väkivaltatilastoissa. Ihmettelen todella paljon, että jostain merkillisestä syystä Suomessa ajatellaan USA:n mallin mukaisesti, että aseen säilyttäminen kotona on jollain tavalla ihmisten perusoikeus. Jos jonkun on jostain syystä välttämätöntä metsästää, asetta voisi säilyttää metsästysseuran tiloissa. Ja muuta ampumaharrastusta varten aseita voi säilyttää ampumaratojen tiloissa. Parasta olisi, että nykyisenlaajuinen tappovälineiden käyttö kuitenkin rajoitettaisiin huomattavasti pienemmäksi. Aselupien lepsua myöntämistä ei jostain syystä ole pidetty ongelmana eikä puutteellisiin luvanhakijan haastatteluihin ole puututtu. Suomessa aseen omistamista pidetään ilmeisesti jonkinlaisena perusoikeutena, jota ei liiemmin tulisi rajoittaa. Suomi onnistuikin brändäämään maata merkillisellä tavalla, kun edustajamme vastustivat (Jokelan ampumisten jälkeen!) EU:n direktiiviä, joka rajoittaa aseluvan myöntämisen alle 18-vuotiaille. Suomi vastusti direktiiviä viimeiseen asti, mutta onneksi hävisi. Todellä hävettävää, että tämä on yksi niistä asioista, joiden puolesta Suomi oli valmis pistämään paukkuja peliin EU:n neuvotteluissa.

Eilen uutisoitiin, että Suomi on EU-maiden kärjessä työpaikkakiusaamisessa. YLE:n uutisessa kerrottiin, että Suomessa neljäsosaa työntekijöistä on kiusattu työpaikalla. Suomalaisessa tavassa olla ja elää on jotain todella merkillistä. Meiltä puuttuu monissa maissa tuttu jutustelu ihmisten kesken vaikkapa kaupan kassajonossa tai työpaikan käytävällä. Varmasti monella on ollut tilanne, että töissä joku tulee vastaan ahtaalla käytävällä, mutta kävelee ohi ikään kuin ei huomaisi. Olisi ihanaa, jos ihmiset ottaisivat tietoiseksi tavoitteeksi, että joka päivä juttelisivat tai vähintäänkin hymyilisivät satunnaiselle vastaantulijalle tai työpaikan puolitutulle.

Kesällä uutisoitiin myös, että Suomi käyttää OECD-maista lähes vähiten rahaa terveydenhuoltoon. Tiukasta budjetista huolimatta hoidon laatu on onnistuttu vielä toistaiseksi pitämään huipputasolla ja terveydenhuoltomme sijoittuu vielä toistaiseksi OECD-maiden vertailussa kustannustehokkuudelta maailman kärkijoukkoon. Meillä laatu on varmasti pitkälti peräisin työntekijöiden, hoitajien ja lääkäreiden, selkänahasta. Motivoitunutta ja työhönsä sitoutunutta henkilökuntaa arvostetaan kuitenkin pelottavan vähän. HUS:n vallitseva kriisi on jo nyt heikentänyt työhön sitoutumista. Lähipiirin lääkärit ovatkin keskustelleet siitä, että mikäli heidän asiantuntemustaan ja työtään ei arvosteta ja mielipitetiä kuunnella, ei ole kiinnostusta tehdä kuin minimi ja lähteä töistä kotiin tarkalleen silloin, kun työaika virallisesti päättyy. Nykyäänhän suuri osa lääkäreistä tekee pidempää päivää kuin heidän kuuluisi tehdä eikä läheskään kaikki merkitse ylitunteja ja hae niistä korvausta. Saa nähdä, kuinka pitkään Suomi keikkuu tämän OECD- maiden vertailun kärkijoukossa. Mielenkiintoista vertailussa oli myös, että USA käyttää rahaa terveydenhuoltoon enemmän kuin mikään muu maa ja samalla hoitotulokset olivat huonommat kuin missään. Samalla maan terveydenhuoltojärjestelmä on todella epätasa-arvoinen. Maassa kuolee vuosittain noin 20 000 ihmistä sen vuoksi, että heillä ei ole varaa tarvittavaan ja parantavaan hoitoon. Eläköön yksityinen vakuutusjärjstelmä!

Kauhajoki ja Suomi-brändi

Kauhajoen murhenäytelmä vetää hiljaiseksi. Sanat eivät riitä.
Pelottaa myös, mitä tästä seuraa Jokelassa, jossa haavojen arpeutuminen on juuri alkanut ja nyt ne kaikki revitään jälleen auki.

Tragikoomista ja vihastuttavaa on, että Alexader Stubb on juuri perustanut miesporukan muutamalla naisella vahvistettuna pohtimaan Suomi-brändin parantamista maailmalla. Nyt Suomi on jälleen päässyt ykkösuutiseksi muun muassa BBC:llä ja CNN:llä. Harvoin BBC:n sivuilla on lähes kymmentä artikkelia, jotka liittyvät jollain tavalla Suomeen. Nyt Suomi loistaa otsikoissa maailman yhtenä asevaltaisimmista maista. Meillä on kaksi miljoonaa ampuma-asetta ja viisi miljoonaa ihmistä! Melkoista Suomen brändäystä...

Olisi syytä nämäkin brändiryhmää varten varatut rahat käyttää lasten ja nuorten mielenterveystyöhön ja ennaltaehkäisevään työhön neuvoloissa, päiväkodeissa, kouluissa ja lastensuojelussa. Prioriteetit ovat aivan metsässä. Brändiryhmän työ on naurettavaa ja täysin turhaa. Kyllä Suomi-brändi muodostuu itse juuri sellaiseksi kuin se on. Joulupukkia ja Nokiaa on tähän turha sotkea mukaan. Suomi voisi yrittää tulla kuuluisaksi hyvinvoinnilla ja oikeudenmukaisella yhteiskunnalla, jossa ihmisiä ei jätetä yksin ongelmien kanssa, vaan apua on saatavilla sitä tarvitseville.

HUS:n kriisi

HUS:n hallinnon uudistus on herättänyt keskustelua ja kritiikkiä useaan
otteeseen. Helsingin Sanomissa on ollut aktiivista kirjoittelua tästä viime aikoina. Varsinkin tänään 14.9. pääkirjoituksessa kiteytettiin hyvin vallitseva tilanne ja ongelma.

HUS on nykyisellään Pohjoismaiden kustannustehokkain yliopistosairaala ja Suomen terveydenhuolto on halvinta ja lähes parasta kaikista OECD-maista. Nyt HUS ollaan mullistamassa vastoin henkilökunnan eli tärkeimpien asiantuntijoiden näkemyksiä. Suunta on todella vaarallinen ja uhkaa romuttaa laadukkaan ja tehokkaan hoidon. Toivon, että kaikki lukisivat Hesarin pääkirjoituksen sekä viime päivien kirjoitukset HUS:n kriisistä.

Hesarin pääkirjoituksessa esitettiin, että nyt olisi syytä ottaa aikalisä ja miettiä, mihin suuntaan HUS:a todella halutaan kehittää. Kannatan tätä ehdotusta lämpimästi.

HUS:n toimitusjohtaja Kari Nenonen vetoaa siihen, että hänellä on hallituksen tuki toiminnalleen. En voi uskoa, että hallituksen enemmistö olisi kuitenkaan alunperin tarkoittanut, että suuntana olisi tämänkaltainen ylhäältä ohjattu HUS:n strategian toteuttaminen, joka uhkaa hoidon laatua ja jonka seurauksena Suomen parhaat asiantuntijat uhkaavat siirtyä muualle töihin. Lääkäriliitto
vastustaa nykyistä suuntaa, samoin Tehy.

Mielestäni nyt on tarpeen pohtia, onko Nenosella todellakin hallituksen luottamus toiminalleen, kuten hän Hesarin haastattelussa ilmoittaa. Mielestäni nykyisellään ei voi olla. On mietittävä, halutaanko Nenosen antaa jatkaa tehtävässään ja mikäli annetaan, millä tavalla. Tämän hetkinen suunta olisi kuitenkin ehdottomasti puhallettava kiireesti poikki.

Aloitin nyt syksyllä HUS:n hallituksen varajäsenenä Vihreiden edustajana. Tässä on todellakin kunnallispolitiikan saralla tekemistä, että terveydenhuolto saadaan pelastettua järjettömiltä hankkeilta.

Perustin blogin

Hei,

Olen ollut kuukauden äitiyslomalla ja huomasin jo pari viikkoa sitten, että kaipaan blogia. Aikaisemmin olen tottunut siihen, että aamun Hesarin uutisia on voinut kommentoida töissä, mutta nyt aamuisin Hesarin lukemisen jälkeen kestää veilä tovin ennen kuin näkee muita ihmisiä. Siinä ajassa ehtii jo pakahduttaa ennen kuin pääsee purkamaan uutisten aiheuttamaa tuohtumusta.

Muutama vuosi sitten meillä oli kaveriporukan kanssa polittinen blogi vähän vastaavalla ajatuksella. Kirjoitimme erilaisista ajankohtaisista poliittisista teemoista välillä lyhyemmin ja välillä pidemmin. Niitä kirjoituksia voi käydä vilkaisemassa osoitteessa www.mielipide.blogspot.com

Viime viikkoina on ollut esillä muun muassa Lipposen uusi ura lobbarina. Onneksi hänet potkittiin pois eduskunnasta. Toisaalta olisi ollut mielenkiintoista, että olisiko eduskunta tarjonnut työtiloja eri alojen lobbareille. Vaikkapa Greenpeacen edustajia olisi voinut sijoittaa Lipposen kanssa samaan huoneeseen, niin olisivat voineet käydä yhdessä juttelemassa kaasuputkihankkeesta. Näin eri näkökulmat olisivat tulleet hyvin esille.

Matti Vanhasen toilailut ovat olleet jälleen surkuhupaisia. Ehdotus kehittää pääkaupunkiseutua Espoon ja Nurmijärven suunnan mukaisesti ovatkin jo herättäneet ansaitsemaansa kritiikkiä. Sekä ympäristön että kaupunkikulttuurin kannalta on täysin kestämätöntä, että jo nykyisellään on niin paljon alueita, joissa ihmiset liikkuvat autolla paikasta toiseen ja käyvät kotona vain nukkumassa. Tietenkin olisi monessa mielessä ihan hyvä, että Vanhanen hankkisi jonkin työpaikan kotinsa läheltä Nurmijärveltä ja pysyisi siellä.

Hukkajukka on analysoinut blogissaan tätä Vanhasen ehdotusta perusteellisesti osoitteessa http://peacemaker.homeip.net/blog/. Ympäristönkysymysten lisäksi ongelmallista olisi se, että ihmiset erotettaisiin niin vahvasti omaan luokkaansa. Nurmijärven ja Espoon omakotialueilla ihmisten erilaisuus ja kerroksisuus ei juurikaan näy. En haluaisi kasvattaa lapsia siten, että he eivät näkisi yhteiskunnan jäseniä, jotka ovat vailla asuntoa tai elävät ahtaasti. Omakotitaloon ei kuitenkaan ole mahdollisuutta kuin pienellä osalla ihmisistä.

HUS:n kriisi on merkittävä ongelma tällä hetkellä ja koitan kirjoittaa siitä vielä pikaisen toisen kirjoituksen.